Miten kasvaa maailmankansalaiseksi?

Teksti: Björn Wallén Kuva: iStock / wildpixel

Professori Kristiina Brunila kirjoittaa Globaalikasvatus-blogissa: ”Kasvatuksen ja koulutuksen tavoitteet ovat kapeutuneet samoin kuin niiden ihmisnäkemyskin.” Olen samaa mieltä Brunilan kanssa siitä, että sokea koulutususko sumentaa ylevien periaatteiden kuten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamisen ongelmia kouluissa ja oppilaitoksissa.

Passiivisen ja aktiivisen läsnäolon jännite

”Kun katsomme syvälle, syvälle sisimpäämme, löydämme sieltä vilpittömän halun toimia toisten ihmisten hyväksi. Ja silti kerta toisensa jälkeen me yllätämme itsemme ajamasta pelkkää omaa etuamme.”[1]

Tämä zazen-viisaus pitää sisällään paradoksin – ihmisen hyväntahtoisuus, hurskastelu ja toiveajattelu ei tee meistä vielä maailmankansalaisia; nämä ovat egomme halujen hallitsemia. Maailmankansalaisia meistä tulee vasta kun näemme halujen tuolle puolen ja levottomat ajatuksemme laskeutuvat ja tyhjentyvät pelkän läsnäolon tilaan. Läsnäolo on yhdessäoloa: hengitän samaa happea kuin muut elävät oliot, tarkkailen maailman menoa ja tapahtumia ilman ennakko-odotuksia ja ylemmyyden tunnetta, olen orgaaninen osa planetaarisen elämän verkkoa.

Toinen ääni huutaa: Kuinka ärsyttävää tämä puhe levollisesta mielestä! On tosi provosoivaa tämä passiivinen elämänasenne – haluan olla aktivisti, joka parantaa maailmaa – oikeudenmukaisuus ei toteudu ilman taistelua hyvän puolesta! Ylös, ulos ja barrikadeille!

Zazen-mestari vastaa: ”…haluillamme on tänä päivänä enemmän kohteita kuin koskaan aikaisemmin. Ärsyketulvamme on lakkaamaton, koska tiedonhalumme tarvitsee jatkuvasti uusia kohteita tullakseen. tyydytetyksi. Tätä ’tiedonhalua’ me sitten kutsumme sivistykseksi tai henkiseksi kehittymiseksi miettimättä lainkaan, mihin suuntaan tässä ollaan oikein kehittymässä.”[2]

Reaktiivisten ja proaktiivisten suuntausten kitkat

Syväsivistys[3]-teoksessani kuvaan kansalaisaktiivisuuden suuntia seuraavasti:

Reaktiivinen kansalaisuus tarkoittaa, että kansalaiset reagoivat koettuihin epäoikeudenmukaisuuksiin näyttämällä ja kanavoimalla negatiivisia tunteita (vihaa, katkeroitumista, pettymystä jne.) ulospäin, ja tämän jälkeen vaatimalla jonkinlaista kompensaatiota. Reaktiivinen kuvio lähtee kansalaisten strategiasta reagoida yhteiskunnallisiin muutoksiin ja ilmiöihin, ja voi vaikuttaa vanhoilliselta, populistiselta tai jopa kumoukselliselta – esimerkkinä vaikkapa Trumpin aikakauden lopussa USA:n kongressitalon valtaus.

Proaktiivinen kansalaisuus kuvaa kuinka kansalaiset pyrkivät luomaan oikeudenmukaisuutta vetoamalla yhteisiin arvoihin, joiden mukaan yhteiskunnan strategiset resurssit (talous, hyvinvointi jne.) jaetaan ennakoivalla otteella. Lainsäädännön pitää kohdella kaikkia kansalaisia mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti tulevaisuudessa. Järjestelmän epäoikeudenmukaisuuksiin reagoidaan myös vahvasti ja muutoshakuisesti. Proaktiivisen kansalaisuuden esimerkkinä voisi mainita ihmisoikeustaistelut rasismia vastaa sekä vaikuttaminen sukupuolivähemmistöjen yhtäläisien oikeuksien puolesta. Suuriin megailmiöihin kuten ilmastonmuutokseen reagoidaan sekä reaktiivisesti että proaktiivisesti kaikilla tasoilla – tuoreena esimerkkinä COP26-ilmastokokous Glasgowissa syksyllä 2021.

Kitkaa reaktiivisten ja proaktiivisten suuntausten välille syntyy ensin tunnetasolla – tunteet kuohuvat yli äyräiden ja aktivistien asenteiden välinen polarisaatio kasvaa. Asenteiden vastakkainasettelu heijastuu myös koko väestöön eri maissa, mikä näkyy esimerkiksi eri somekanavilla kupliintumisena.

Kasvatuksessa ja koulutuksessa olemme tottuneet lähtemään liikkeelle oppijoiden tiedollisista tarpeista – samalla unohtaen sukupuolisen ja etnisen segregaation mekanismit, kuten Kristiina Brunila muistuttaa meitä kriittisessä kirjoituksessaan. Tähän voisi lisätä tunteiden osuuden, joka yleensä vahvistaa kuilujen syntymistä – paitsi jos myötätuntoa herätetään henkiin kasvatustyön käytännön tasolla. Miten myötätuntoa voidaan vahvistaa kasvatuksessa kohti maailmankansalaisuutta?

Dialogitaidot keskiössä

Syväsivistys-teoksessani viittaan deliberatiivisen, eli keskustelevan kansalaiskasvatuksen didaktiseen malliin. Didaktiikka tarkoittaa miten kansalaiskasvatusta toteutetaan dialogisesti – tiedon ja ymmärryksen, arvokonfliktien ja toimintavalmiuksien kautta. Tässä tiedot ja asioiden ymmärtäminen ei vielä riitä, vaan tarvitaan myös kriittistä tietoisuutta, arvojännitteistä ja konkreettista toimintaa. Malli auttaa tunnistamaan keskustelujen kriittiset reunaehdot:

”Aktiivista ja demokraattista kansalaiskasvatusta on syytä edelleen edistää keskustellen, mutta 2020-luvun polarisoivan planetaarisen kehityksen myötä ’valistunut ja sivistynyt’ kansalaiskeskustelu loistaa monin paikoin poissaolollaan, ja liberaalin demokratian perusteita kyseenalaistetaan identiteettipolitiikan vipuvarsien kautta. / Lakaistaanko piilevät konfliktit ja jännitteet maton alle ’valistuneen ja sivistyneen’ kansalaiskeskustelun ihannemallissa? Miten selitetään deliberaatiossa esiintyvät erilaiset valta-asetelmat – keskusteluja kun ei käydä yhdenvertaisesti?”[4]

Nykyään tarjotaan erityisesti aikuisille erilaisia dialogisia menetelmiä, esimerkiksi Erätauko-menetelmää.[5]

Tätä rakentavan keskustelun menetelmää on käytetty laajasti kansalaisjärjestöissä, oppilaitoksissa ja julkishallinnon organisaatioissa hyvällä menestyksellä.

Olen kehittänyt uuden dialogisen menetelmän, jossa dialogia voidaan tietoisesti syventää eri kerrostumien kautta – katsomusdialogi. Tämä sopii mainiosti globaalikasvatuksen työvälineeksi, kun aidosti pyritään pääsemään segregaation ja asennekuilujen läpi yhteiseen ymmärrykseen. Katsomusdialogin menetelmää voidaan käyttää kaikkialla maailmassa dialogisen elämän, yhteisen ymmärryksen ja merkityshorisontin edistämiseen:

Ensin valitaan jokin teema, ilmiö tai haaste, joka voi olla sekä ajankohtainen että ajaton. Katsomusdialogi fasilitoidaan eri dialogisten kerrostumien läpi yhä syvemmälle. Katsomusdialogissa edetään seuraavanlaisten kysymysten kautta, joiden avulla tunnistetaan dialogin eri kerrostumat:[6]

1. Mitkä ovat mielipiteeni teemasta?  (kantaaottava, kuunteleva debatti)
2. Mitka arvot ohjaavat näkemyksiäni teemasta? (arvojohteinen keskustelu)
3. Mitkä ovat oman katsomukseni näkyvät/piilevät ulottuvuudet teemassa? (yhdenvertainen katsomuksellinen läsnäolo)

Erätauko-menetelmän rakentavan yhteiskunnallisen keskustelun pelisäännöt sopivat mainiosti Katsomusdialogin toteuttamiselle, mutta tässä voi luovasti käyttää myös muita keinoja – esimerkiksi roolipeliä ensimmäisen kerrostuman eli debatin kohdalla. Toinen vaihtoehto on yhden kerrostuman valitseminen – esimerkiksi yhdenvertainen katsomuksellinen läsnäolo voidaan saavuttaa hiljaisuudessa, kontemplatiivisten harjoitteiden muodossa.

Syväsivistys-teoksessani on määritellyt ihmisen minä-maailmasuhteen kehittymisen seuraavasti:

”..kansalaisuus on kasvua paikallisesta identiteetistä planetaariseen kansalaisuuteen. Yhteiskunnallisten ideologioiden, normien ja asenteiden monilukutaitoa, syvärakenteiden tunnistamista ja monikerroksellista ymmärrystä. Minän ja maailman yhteyden syventämistä, kestävän tulevaisuuden luomista.”

Maailmankansalaisuus toteutuu aina läsnäolona yhdessä toisten ihmisten kanssa, olemalla orgaaninen osa planetaarisen elämän verkkoa!

—-

Björn Wallén on Vapaa sivistystyö ry:n puheenjohtaja, vapaan sivistystyön kokemusasiantuntija, antropologi ja elinikäinen ihmettelijä, joka on pohtinut maailmankansalaiseksi kasvamista jo yli 35 vuotta. Teksti on osa Globaalin sivistyksen edelläkävijät -hankkeen juttusarjaa.

Globaalin sivistyksen edelläkävijät ja Vapaa sivistystyö ry järjestävät 31.3.2022 yhteisen englanninkielisen etäkonferenssin globaalikasvatuksen kiperistä kysymyksistä suhteessa kansalaisaktivismiin: Emotions, agency and activism: Building global citizenship in a world of challenges and possibilities.[7]

---

[1] Zazen-mestari Sawaki Kôdô: Yhtä tyhjän kanssa. Basam Books (2016), s. 131. Suom. Miika Osamitsu.

[2] Ibid. 131.

[3] Björn Wallén: Syväsivistys. Vapaa Sivistystyö (2021) s. 56-57: https://peda.net/yhdistykset/vst/kehitt%C3%A4minen2/julkaisut-luonnos/tjpl?session-tdid=781d165a-b8c6-447e-9605-a090d6129071

[4] Ibid. 63.

[5] www.eratauko.fi

[6] Björn Wallén: Syväsivistys. Vapaa Sivistystyö (2021) s. 100-101. Ks myös saksalaisen Bildung-filosofian luojan Mestari Eckhartin ajatuksia samassa luvussa.

[7] Konferenssi toteutetaan yhteistyönä Vapaa Sivistystyö ry:n, Sivistystyön Vapaus ja Vastuu (SVV)-yhteistyöohjelman ja Fingon kanssa osana Globaalin sivistyksen edelläkävijät -hanketta.