Globaalikasvatusta podcast: Ihmisoikeuksia ja poliittisia tunteita

Globaalikasvatusta-podcastsarjan uudessa jaksossa rauhankasvattaja Hanna Niittymäki keskustelee ihmisyydestä Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Sonja Helkalan sekä Suomen Amnestyn ihmisoikeuskasvatuksen asiantuntija Emma Åmanin kanssa. Jaksossa pohditaan ihmisiksi elämistä, ihmisten välisyyttä sekä koulun ja kasvattajien roolia sosiaalisen kestävyyden edistäjinä.

Teksti: Jenni Tuominen

Kestävyys ja ihmisoikeudet

Ilmastokriisi ja luontokato voidaan nähdä yhtenä suurimpana ihmisoikeuskriisinä. Jakson alussa ihmisoikeuskasvatuksen asiantuntija Emma Åman avaa ihmisoikeuksien kytkeytymistä kestävyyskysymyksiin. Ihmisoikeusnäkökulmasta tarkasteltuna ilmastokriisi aiheuttaa valtavia ihmisoikeusloukkauksia sekä pahentaa ja syventää olemassa olevia ongelmia. Oikeus esimerkiksi elämään, terveyteen, ravintoon, tasa-arvoon, syrjimättömyyteen ja itsemääräämisoikeuteen ovat uhattuina. Globaalisti tarkasteltuna ilmasto-oikeudenmukaisuus on myös tärkeä näkökulma: ilmastokriisin vaikutukset ovat vähäisemmät alueilla, joissa tuotetaan suurimmat päästöt. Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta on rakennettu oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden varaan ja kaikkien oikeudet ja ihmisarvo huomioidaan.

Tunteet ja yhteiskunta

Demokratiakasvatusta tutkinut väitöskirjatutkija Sonja Helkala on havainnut, että oppimateriaaleissa ja opetussuunnitelmissa käsitellään hyvin niukasti, jos ollenkaan, tunteiden ja poliittisten ja yhteiskunnallisten kysymysten yhteyttä. Ongelmana siinä, että tunteita ei tietoisesti käsitellä on se, että niistä joka tapauksessa tullaan opettaneeksi jotakin muun muassa viestimällä siitä, mitä pitäisi tuntea ja miten tunteet saavat näkyä keskustelussa. Tunteiden tietoinen käsittely ei välttämättä ole helppoa, ja opetussuunnitelmat ja oppimateriaalit voisivat tarjota opettajille siihen tukea. Tämän ei tarvitse tarkoittaa lisää sisältöä jo valmiiksi paisuneisiin opetussuunnitelmiin vaan enemmänkin uutta näkökulmaa. Tunteiden tietoinen käsittely ja niiden kriittinen reflektointi yhteiskunnallisten asioiden yhteydessä voi Helkalan mukaan olla monella tavalla hyödyllistä. Omien tunnereaktioiden havaitseminen ja niiden pohtiminen voivat auttaa esimerkiksi tunnistamaan itselle tärkeitä asioita. Itselle tärkeiden asioiden tunnistaminen voi osaltaan johtaa myös haluun vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin ja sitä kautta aktiiviseen kansalaisuuteen. Omien tunteiden kriittinen reflektointi tukee myös muiden ihmisten ja heidän tunteidensa ymmärtämistä.

Empatia päätöksenteossa

Rauhankasvattaja Hanna Niittymäki haastaa keskustelijoita pohtimaan kriittisesti empatian roolia päätöksenteossa. Niittymäki viittaa Against Empathy -teokseen, jossa psykologi Paul Bloom väittää, että yhteiskunnallista päätöksentekoa pitäisi tehdä järjen ja sovittujen periaatteiden, kuten ihmisoikeuksien, pohjalta eikä tunnekuohujen vallassa. Helkala tunnistaa empatian vinoutuneisuuden: empatiaa tunnetaan yleensä sitä ryhmää kohtaan, johon itse tuntee kuuluvansa. Helkala kuitenkin muistuttaa, että tunteita tutkivilla tieteenaloilla on yhteinen näkemys siitä, että tunteet ja rationaalinen ajattelu ovat kietoutuneita toisiinsa eikä niitä kannata asettaa vastakkain. Vaikka empatia voi olla vinoutunutta ja sitä tunnetaan vahvemmin itselle läheisiä ryhmiä kohtaan, Helkala näkee, että empatian piiriä voidaan laajentaa esimerkiksi keskustelun ja kasvatuksen avulla. Empatialla voi näin olla suurikin rooli globaalien haasteiden ratkaisemisessa sosiaalisesti kestävällä tavalla.

Åman näkee, että ihmisoikeussopimusten kansainvälinen velvoittavuus ja niiden pohjalta rakennettu lainsäädäntö vastaa empatian vinoutuneisuuden haasteeseen. Näin yksilöiden hetkellisillä tunteilla tai ennakkoluuloilla ei pitäisi olla vaikutusta kenenkään ihmisoikeuksien toteutumiseen. Tunteiden käsittelyä on tärkeä pohtia myös ihmisoikeusnäkökulmasta: mistä asemasta puhumme, kenen tunteista puhumme ja kenellä on oikeus näyttää tunteita. Ihmisoikeuskasvatuksen avulla voimme tunnistaa epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuuksia ja oppia tuntemaan empatiaa muita ryhmiä kohtaan. Omia tunteita reflektoimalla ja ennakkoluuloja kyseenalaistamalla on mahdollista purkaa normeja. Åman ajattelee, että sitä kautta on mahdollista löytää yhteinen ihmisyys ja päästä lähemmäs toisiamme.

Utopia inhimillisesti kestävästä maailmasta

Seuraavaksi haasteeksi Niittymäki asettaa vieraille visioida utopia – tulevaisuus, jossa erilähtökohdista tulevat ihmiset pystyisivät tekemään yhteistyötä yhteisen maapallon eteen. Helkala haluaa nostaa ensiksi esiin sen, että ristiriidat ovat elinehto demokratialle eikä niitä tarvitse pyrkiä välttämään. Tavoiteltavaa olisi kuitenkin rakentava suhtautuminen erimieltä oleviin sekä kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan sekä pyrkimys ymmärtää toisten lähtökohtia ja tavoitteita. Tällainen maailma vaatii lisäksi muitakin suotuisia yhteiskunnallisia olosuhteita kuten toimivia demokraattisia instituutioita sekä yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta edistävää talouspolitiikkaa. Helkala muistuttaa myös, että on tärkeää, että ihmiset luottavat toisiinsa ja siihen, että tarpeen tullen heistä pidetään huolta. Ristiriidat kuitenkin kuuluvat ja saavat kuulua osaksi demokraattista yhteiskuntaa. Helkala pohtii, että utopioita voidaan lähestyä myös arkisten jo olemassa olevien esimerkkien kautta ja vahvistamaan niitä.

Åman pohtii millainen maailma olisi, jos kaikkien ihmisarvo olisi sama ja kaikkien ihmisoikeudet toteutuisivat. Jos kaikkien ihmisoikeudet toteutusivat, esimerkiksi päättäjät ja viranomaiset edustaisivat laajasti erilaisia ihmisiä; päätöksenteossa ihminen olisi etusijalla ja valtiot kantaisivat vastuunsa ihmisoikeusloukkaustilanteissa. Ihmisoikeuksien toteutuminen tarkoittaisi myös, että haitalliset normit olisi purettu ja jokainen saisi pelotta elää omannäköistä elämää. Stressi ja pelko syrjinnästä vähenisi ja hyvinvointi lisääntyisi. Ihmisten välinen kohtaaminen voisi helpottua.

”Ehkä me pystyttäisi toimimaan vapaammin keskenämme ja luoda paljon hienompia asioita, kun kaikkien kyvyt ja potentiaali olisi paremmin käytössä”, tiivistää Åman.

Vinkkejä muutoksen edistämiseksi

Niittymäki pohtii yhteiskunnallisen muutoksen tarpeellisuutta mm. ilmastokriisin ajassa ja kysyykin vierailta, mitä vinkkejä he haluaisivat jakaa kuulijoille muutoksen edistämiseksi. Helkala ja Åman antavat vinkkejä siihen, miten kasvattajat ja me kaikki voisimme toimia toisin?

Rohkeasti kohti tunteita: Helkala kannustaa syventymään tunteiden äärelle ja kysymään esimerkiksi luokkatilanteessa miksi jokin poliittinen henkilö tai ilmiö herättää vahvoja tunteita. Tunteet voidaan ottaa kriittisen reflektion kohteeksi: miksi tunnemme näin, mitä se kertoo meistä ja arvoistamme ja mitä siitä seuraa?
Oman ajattelun ja ennakkoluulojen tarkastelu: Åman muistuttaa, että jokainen ihminen toimii jostakin asemasta, taustasta ja kokemuksista käsin. On tärkeä tunnistaa omia oletuksia ja miten ne vaikuttavat siihen, miten näemme maailman. Myös oman ajattelun katvealueita on hyvä pyrkiä tunnistamaan.
Koulut ja kasvattajat – muistakaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat: Åman muistuttaa, että koulut on velvoitettu laatimaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, ja siitä saa konkreettisesti tukea yhdenvertaisemman koulun rakentamiseen. Åman haluaa kannustaa rohkeuteen ottaa epäkohtia ja ylilyöntejä esiin omassa työyhteisössä.
Poliittisen ilmapiirin havainnointi ja yhteiskunnallisen keskustelun harjoittelu: Helkala on tutkimuksessaan havainnut, että koulut ja yksittäiset luokat poikkeavat suuresti poliittiselta ilmapiiriltään esimerkiksi siinä miten paljon erilaiset mielipiteet tulevat esiin. Riippuen ilmapiiristä, opettajan rooli voi olla esimerkiksi mielipiteiden ja ristiriitojen esiintuoja tai toisaalta myös sillanrakentajana tai yhteyksien luojana. Erilaiset ryhmät vaativat erilaista lähestymistapaa keskustelun opettelemisessa. Myös opetussuunnitelmissa kannustetaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Podcastiin osallistuvat olivat yhtä mieltä siinä, että yhteiskunnallinen keskustelu vaatii yhteisesti sovitut pelisäännöt ja jokaisen ihmisarvon kunnioittamista.
Kaikkea ei tarvitse itse tietää: järjestöiltä saa tukea ja materiaaleja globaalikasvatus- ja ihmisoikeuskasvatus työhön. Myös keskustelujen käyttämisestä opetusmenetelmänä löytyy paljon resursseja ja materiaaleja.
Hakeutukaa hyviin yhteisöihin ja toimintaan – yhteisöistä saa voimaa – vinkkaa jakson lopuksi rauhankasvattaja Hanna Niittymäki.