Globaalit kansalaiset kokoontuivat Johannesburgissa Building a Global Citizens Movement -konferenssissa.
Teksti: Minna Mannert
Tuomisina on joukko avoimia kohtaamisia, jaettuja ajatuksia globaaleista teemoista ja oivalluksia siitä, miltä demokratia näyttää ja kuinka sitä voi rakentaa.
“Taloustieteen opetukseen pakolliset etiikan opinnot.”
“Ei-akateemiset kansalaiset on saatava mukaan globaalikysymysten järjestöihin.”
“Isoilla kansalaisjärjestöillä on moraalinen velvollisuus toimia “suppiloina” pienille ja nouseville kansalaisliikkeille.”
Muun muassa tällaisia ajatuksia kehkeytyi juuri päättyneessä konferenssissa. Ydinkysymys oli, mitkä voisivat tässä ajassa olla globaalin kansalaisyhteiskunnan perusarvot ja kuinka niiden ympärille voitaisiin parhaiten mobilisoitua toimimaan paremman maailman puolesta?
Kokous oli rakennettu kahden päivän “avoin tila”, eli open space -työskentelyksi, jossa jokaisella 200 osallistujalla on oikeus ja vastuu osallistua. Työtä tehtiin pään ja sydämen lisäksi käsin ja jaloin, yhden yhtä tylsää paneelikeskustelua ei kuultu. Pakollista paikallaanoloa ja passiivista kuuntelua oli tarjolla yhteensä noin tunnin verran ja siitäkin suurimman osan piti runoilija, joka oli kutsuttu alkumotivaattoriksi päivien antia virittämään.
***
Tilaisuuden järjestänyt DEEEP-hanke pyrki osallistujia valitessaan löytämään tasapainon ruohonjuuritason aktivistien ja isojen järjestöjen työntekijöiden välillä, jotta tilaisuudessa kuultaisiin erilaisia äänenpainoja. Vajaa puolet osallistujista oli globaalista etelästä.
Päiviemme avauspuhuja Bayon puheenvuoro viritteli ajatuksia “länsimaisen” mielen dualistisuuteen ja siihen, miten tuotamme toiseutta. Oma open space -työskentelyni kiertyi ahneuden teeman pohdinnan ympärille. Harvoin pääsee aitoon kohtaamiseen samalla tavalla, kuin open spacen pienryhmätyöskentelyssä, jossa oli koolla zimbabwelainen nuorisojohtaja, newyorkilainen nuori, japanilainen ympäristökasvattaja ja luxemburgilainen globaalikasvatuksen pioneeri.
Kokouksen lopputuotokseksi suunniteltiin alunperin “deklaraatiota”. Osallistujat olivat kuitenkin sitä mieltä, että juhlavan asiakirjan tarpeellisuus on kyseenalainen, ja siksi koottiinkin väljempi Johannesburgin “kompassi”, johon on kirjattu ne asiat, joihin nyt koolla ollut 200 globaalin kansalaisen joukko on valmis sitoutumaan.
***
Aidosti globaali yhteisten arvojen rakentelu ei ole helppoa, mutta open space toimi mielenkiintoisena kokeiluna tälle päämäärälle. Keskustelutilanteissa oli monesti oltava valmis haastamaan oma käsitys siitä, mikä on oikea tie toivottuun lopputulokseen.
Twitter-seinä, lupa kävellä, seistä tai istua oppimistilassa tai mielipidejanalle asettuminen eivät monelle nykynuorelle ole lainkaan uusia asioita. Me aikuiset kuitenkin liian usein tyydymme perinteisiin kokous- ja konferenssimetodeihin, joissa korostuu yhden asiantuntijuus ja joukon passiivisuus. Ihmisen kokonaisvaltaisuus ja kehollisuus tarjoaa paljon mahdollisuuksia oppimiseen ja oivalluksiin, siksi kokous oli virkistävä ja oivaltava kokemus.
Ilman tiukkoja esityslistoja pidetyssä konferenssissa käyttökelpoiset verkostot syntyivät luontevasti muun tekemisen sivutuotteena. Oheistapahtumissa kysyttiin, miltä demokratia näyttää nykyään ja voiko siinä olla elementtejä Occupy-liikkeen tai Gezin puiston ihmisten toimintatavoista? Näiden toimijoiden mukanaolo kokouksessamme sai oivaltamaan, että demokratian areenoja on tärkeä pysähtyä miettimään. Voisiko demokratiaa siis tapahtua myös puistossa eikä vain jähmeässä kivitalossa?
EU-rahoitteisen DEEEP-hankkeen fasilitoima Johannesburgin prosessi jatkuu muun muassa Brysselin tutkimuskonferenssissa marraskuun lopulla. Building a Global Citizens Movement -kokous pidettiin osana Civil Society Week -tapahtumaa Johannesburgissa ja mukana oli pari sataa kansalaisaktiivia ja järjestövaikuttajaa ympäri maailman.
