Valtakunnallista lukion opetussuunnitelmaa päivitetään parhaillaan. Luonnos uudesta opetussuunnitelmasta oli maalis-huhtikuun vaihteessa kommentoitavana ja myös globaalikasvatusjärjestöt tarttuivat tilaisuuteen. Mitä mieltä järjestöt olivat lukion opetussuunnitelmaluonnoksesta?
Teksti: Sanna Rekola
Lukion opetussuunnitelmaluonnos on antoisaa luettavaa. Kestävä kehitys on nivottu hienosti opetussuunnitelman ytimeen läpileikkaavaksi teemaksi. Kestävän elämäntavan omaksumiseen ohjataan niin arvoperustassa kuin oppiaineiden sisällöissä matematiikasta maantieteeseen ja musiikkiin.
Kestävän kehityksen kokonaisvaltainen lähestyminen on todella tärkeää. Näin toteutettuna kestävä kehitys ei jää kuriositeetiksi tai yksittäisen opettajan varaan, vaan tulee jo koulussa osaksi elettyä todellisuutta. Oppiaineiden kautta näkökulma nivoutuu elämän eri osa-alueille ja yhdistyy suurempiin osaamisen kokonaisuuksiin laaja-alaisissa osaamistavoitteissa.
Monin paikoin jää kuitenkin epäselväksi, mitä kestävällä kehityksellä tarkoitetaan. Miten voimme varmistua siitä, ettei tulkinta typisty ympäristönäkökulmaan, vaan sisältää myös taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden ulottuvuudet? Entä miten huolehtia siitä, että kestävään kehitykseen sisältyy aina myös globaali näkökulma?
Aktiivisen kansalaisuuden osalta petrattavaa
Opetussuunnitelman luonnos ohjaa läpileikkaavasti myös aktiiviseen kansalaisuuteen. On hienoa, että opiskelijoiden osallisuuteen ja vaikuttamisen taitoihin on kiinnitetty huomiota laaja-alaisesti. Kielenopiskelu vahvistaa itseilmaisun taitoja, musiikki on tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja yhteiskuntaopissa hahmotetaan rakenteita, joiden kautta kansalainen voi vaikuttaa. Lisäksi laaja-alaiset osaamistavoitteet tukevat aktiivista kansalaisuutta monesta eri näkökulmasta.
Aktiivisen kansalaisuuden näkökulmasta paletissa on kuitenkin parantamisen varaa. Yhteiskunta näyttäytyy opetussuunnitelmaluonnoksen sivuilla liian usein valmiina tilana, jonka puitteissa voi osallistua ja vaikuttaa, mutta johon itseensä ei juuri ole mahdollisuuksia vaikuttaa. Yhteiskunnan isot rakenteet ja toimintamekanismit jäävät koskemattomiksi.
Johtotähdeksi olisi suotavaa ottaa ajatus yhteiskunnasta jatkuvan muutoksen tilana. Huomenna kaikki voi olla toisin, ja me kaikki voimme vaikuttaa siihen millaisessa maailmassa elämme. Tulevaisuus ei vain tapahdu, vaan se tehdään. Meillä on oltava valmiutta isoihin rakenteellisiinkin muutoksiin, mikäli haluamme puuttua ihmiskuntaa vastassa oleviin viheliäisiin ongelmiin. Globaalin kansalaisen on osattava ajatella isosti, kyseenalaistaa vallitsevia valtarakenteita ja nähdä yhteiskunnassa muutoksen mahdollisuuksia.
Rakenteellista, kriittistä ajattelua tarvitaan myös kestävän tulevaisuuden rakentamiseen. On uskallettava ajatella systeemikriittisesti ja kuvitella vaihtoehtoisia todellisuuksia, joissa toimintaa ohjaavat kestävyyden ja hyvinvoinnin ihanteet, eivätkä kilpailukyky ja työelämän tarpeet.
Yhteiskunnan kriittinen arviointi välttämätöntä
Opetussuunnitelmaluonnos ei tällaisenaan ota kantaa kestävää kehitystä estäviin tekijöihin, eikä ohjaa opiskelijoita riittävällä tavalla yhteiskuntajärjestelmän kriittiseen arviointiin. Tämä on kuitenkin välttämätöntä, jos haluamme tosissamme puuttua isoihin globaaleihin haasteisiin, kuten ilmastonmuutoksen, biodiversiteetin köyhtymiseen ja eriarvoisuuden lisääntymiseen.
Koulu on yhteiskunnallisesti katsottuna yksi merkittävimmistä koneistoista, jonka avulla joko uusinnetaan tai uudistetaan yhteiskuntaa. Paikallaan pysyminenkin edellyttää aktiivisia tekoja.
Lukion opetussuunnitelmaluonnos ohjaa lukio-opetusta uudistumaan ja hyvä niin. Opetussuunnitelma voisi kuitenkin rohkeammin ottaa kantaa myös yhteiskunnallisen muutoksen tarpeeseen ja siihen, millaista yhteiskuntaa koulutuksella halutaan rakentaa.
