Olemme kaikki osa maailmanlaajuista systeemiverkkoa, mutta niin ovat myös nykypäivän ongelmamme. Miten löytää ratkaisuja viheliäisiin ongelmiin, jotka ovat monen systeemin toimijan ja niiden välisten vuorovaikutusten summa?
Teksti: Charlotta Holmström
Ympäröivä maailmamme on täynnä keskinäisriippuvuuksia, jotka muodostavat laajan systeemien verkon. Maailman globaalit järjestelmät, kuten markkinatalous ja informaatioverkosto, kytkevät ihmiset, infrastruktuurin ja luonnonvarojen käytön yhdeksi suureksi moniulotteiseksi systeemiverkoksi. Lähes jokainen ihminen on osa tätä laajaa yhteyksien verkkoa, vaikka emme kaikkia yhteyksiä aina itse tunnistaisi. Tämä systeemiverkko koostuu useista alasysteemeistä ja niiden välisistä yhteyksistä, joista osa on meille näkyviä ja osa hyvinkin näkymättömiä; kuinka moni meistä esimerkiksi osaa kuvailla täydellisesti ostamansa kahvipaketin matkan kahvipavusta valmiiseen tuotteeseen kaupan hyllyllä?
Sanotaan, että maailma jossa elämme on yhä moniulotteisempi eli kompleksisempi. Sekä tieteen kehitys että informaation määrän lisääntyminen ovat luoneet lisää kompleksisuutta sekä tehneet kompleksisuudesta meille näkyvämpää. Ymmärrämme paremmin esimerkiksi luonnon ekosysteemien monimutkaisia toimintatapoja ja toisaalta luomme itse jatkuvasti yhä monimutkaisempia systeemejä yhteiskuntiemme rakenteiksi.
Vaikka meillä on jatkuvasti saatavilla yhä enemmän tieteellistä tietoa esimerkiksi kestävyysongelmista ja niiden mahdollisista ratkaisuista, se ei ole heijastunut tarpeeksi päätöksentekoon ja konkreettisiin ratkaisutoimiin. Ratkaisujen löytyminen ja niiden toimeenpaneminen on ollut globaalilla mittapuulla hidasta. On myös esitetty, ettei näiden ongelmien vakavuutta ole edes ymmärretty kansainvälisen päätöksenteon tasolla. Globaali talouspolitiikka perustuu edelleenkin jatkuvalle kasvulle, vaikka sen tiedetään olevan kestämätöntä.
Kestävyyskriisiin kytkeytyvät monet ilmiöt
Nyky-yhteiskunnat kohtaavatkin tällä hetkellä ennennäkemättömiä globaaleja ongelmia. Voidaan hyväksyttävästi puhua kestävyyskriisistä. Kestävyyskriisiin kytkeytyy monia ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden haasteita kuten ilmastonmuutos, biodiversiteetin väheneminen, pakolaiskriisi tai epätasa-arvoinen talousjärjestelmä. Nämä ongelmat ovat syntyneet osana moniulotteista systeemiverkkoa ja ne ovat monen systeemin toimijan ja niiden välisten vuorovaikutusten summa.
Nykyisen kestävyyskriisin voidaan sanoa johtuvan osittain siitä, että olemme tottuneet tarkastelemaan todellisuutta erillisinä osina, irrallisina toisistaan, esimerkiksi yhden oppiaineen tai tieteenalan kautta. Länsimaissa on pidempään eletty ikään kuin kokonaisuutta ei tarvitsisikaan ymmärtää. Samalla olemme menettäneet kykymme hahmottaa yhteyksiä ja vuorovaikutuksia osien välillä. Koska yksittäisiä̈ kestävyysongelmia pidettiin pitkään erillisinä, on niiden muodostamia kokonaisuuksia ja kompleksisuutta alettu ymmärtää vasta viime vuosikymmeninä.
Kestävyysongelmat ylittävät valtioiden, tieteiden ja arvomaailmojen välisiä rajoja muodostaen toisiinsa kytkeytyviä ongelmakimppuja, joita kuvataan usein viheliäisiksi ongelmiksi. Viheliäiset ongelmat eroavat niin kutsutuista kesyistä ongelmista, sillä niihin ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ratkaisukeinoa, vaan niihin on löydettävissä useita mahdollisia ratkaisuja, jotka ovat enintään tyydyttäviä tai tarpeeksi hyviä. Lisäksi ratkaisuyritykset muuttavat ongelman luonnetta ja saattavat aiheuttaa toisessa osassa systeemiä uusia ongelmia, joihin alkuperäistä ratkaisukeinoa ei voida enää soveltaa. Valittua ratkaisukeinoa on myös hankala arvioida, sillä saavutetun ratkaisun edut ja haitat saattavat näkyä vasta pitkän ajan päästä. Viheliäisiä ongelmia ei pystytä ymmärtämään saatikka ratkaisemaan perinteisillä ongelmanratkaisumenetelmillä, vaan niiden käsittelemiseen tarvitaan omanlaisiaan työkaluja. Viheliäiset kestävyyskysymykset ovat kompleksisuuden lisäksi voimakkaan arvolatautuneita ja ne herättävät ristiriitaisia tunteita huolimatta siitä kuinka runsaasti tieteellistä tietoa on saatavilla.
Kokonaisvaltainen ja systeeminen ajattelu avuksi ongelmakimppujen purkamiseen
Viheliäisten kestävyyskysymysten tarkastelu edellyttääkin kokonaisvaltaista ja systeemistä lähestymistapaa. Se tarkoittaa kykyä hahmottaa kokonaisuuksia systeemisesti, niin että niiden sisältämät vuorovaikutussuhteet otetaan huomioon. Kokonaisvaltaisen ja systeemisen ajattelun ytimessä on kyky ilmiöiden keskinäisriippuvuuksien hahmottamiseen. Lisäksi on osattava tarkastella monia kohteita samanaikaisesti ja ottaa huomioon lukuisia eri näkökulmia ja niiden sisältämiä arvolatauksia.
Kestävyyskysymyksiin tulisi etsiä ratkaisuja samanaikaisesti kaikilta eri systeemien tasoilta. Yhteiskunnan eri toimijoiden voivat keskittyä eri tasoilla ilmeneviin ongelmiin ja ilmiöihin, mutta kuitenkin vahvassa vuorovaikutuksessa keskenään, jotta ratkaisuyritykset eivät jäisi erillisiksi toisistaan. On myös otettava huomioon että systeemit ovat jatkuvassa muutoksessa ja meidän ymmäryksemme niiden toiminnasta muuttuu jatkuvasti.
Jokaisen yhteiskunnan sektorin olisi omalta osaltaan osallistuttava kestävyyskriisin ratkaisemiseen. Esimerkiksi koulutuksessa haaste on löytää menetelmiä, joilla voi opettaa ja oppia kestävyysteemoja mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Nykyinen koulutusjärjestelmä opettaa oppijoita kehittämään rajaamis- ja erittelykykyään ja esimerkiksi erikoistumaan yhden alan sisälle. Työkaluja kompleksisuuden ymmärtämiseen on tarjolla verrattain vähän ja toisaalta tiedonaloja pitkälti erillään pitämään tottuneille koulutusrakenteille on haasteellista lähestyä viheliäisten kestävyysongelmien tapaisia kokonaisuuksia.
Kestävyyskysymykset kaihtavat kuitenkin oppiainerajoja ja niihin sekoittuvat väistämättä ekologiset ja kulttuuris-sosiaaliset rakenteet ja prosessit. Näiden prosessien ymmärtäminen voi nykyisillä tiedonjäsentämistaidoilla olla hyvinkin haasteellista. Sen sijaan että kestävyyttä opetettaisiin vain yhden oppiaineen tai tieteenalan sisällä, olisi tärkeää pyrkiä integroimaan kestävyysajattelu osaksi kaikkea opetusta.
Globaali sivistys avartaa ajatteluamme
Kestävyysongelmien käsittelemisessä ja ratkaisujen etsimisessä on siis ensisijaisen tärkeää, että hahmotamme kompleksisten ja laaja-alaisten ilmiöiden muodostamia kokonaisuuksia entistä paremmin. Sen sijaan, että opiskellaan millainen maailma on, tulisi opiskella tutkimaan ja tarkastelemaan maailmaa. Maailma on jatkuvassa muutoksessa ja monet määritelmät ja käsitteellistykset saattavat vanhentua hyvinkin nopeasti.
Kun globaalin sivistyksen käsitettä tarkastelee kokonaisvaltaisesti, se näyttäytyy päätepysäkin sijaan matkana. Se ei ole staattinen tila, johon meidän tulisi pyrkiä, vaan ennemmin olemus, jossa ollaan valmiita kyseenalaistamaan omat ajatukset ja ajatusmallit ja muuttamaan niitä vuorovaikutteisen dialogin avulla. Globaalisti sivistynyt ihminen pyrkii etsimään vastauksia yhteiskunnan kysymyksiin tarkastelemalla monia asioita samanaikaisesti ja ottamalla huomioon asioiden välisiä suhteita. Hän uskaltaa avartaa omaa maailmankuvaansa ja pyrkii ymmärtämään myös muiden näkökulmia, vaikka ne olisivat jopa vastakkaisia. Globaalisti sivistynyt ymmärtää oman ajattelunsa ja toimintansa syy-seuraus -suhteita ja ottaa niistä vastuun. Globaali sivistys tarjoaa alustan, jossa eri äänet tulevat kuulluiksi ja jossa rakennetaan tulevaisuutta, joka on kestävä maapallon kaikille asukkaille.
Charlotta Holmström on väitöstutkija Helsingin yliopiston kesävyystieteen instituutissa HELSUSissa, Humus-hankkeessa ja Kudelma-verkostossa. Teksti on osa Globaalin sivistyksen edelläkävijät -hankkeen juttusarjaa.
