Globaalikasvatuksessa ei ole kyse ainoastaan uuden oppimisesta, vaan myös aktiivisesta poisoppimisesta. Globaalikasvatusta-podcastin toisessa jaksossa keskustellaan siitä, kuinka normeja ja eriarvoisuuksia voi purkaa ja etuoikeuksia tunnistaa kasvatuksen, viestinnän ja kirjallisuuden keinoin. Sarjaa juontavan toimittaja ja antirasismiaktivisti Alice Jäsken vieraina ovat POC-lukupiirin toinen sisällöntuottaja Téri Zambrano ja Plan International Suomen globaalikasvatuksen asiantuntija Leena Honkasalo. Jaksossa kuullaan myös kokemuksia tasa-arvotyöstä journalismin parissa toimittaja Avasna Pandeyltä Viestintä ja kehitys -säätiön yhteistyöhankkeesta Nepalista.
Teksti: Noora Isomäki Kuva: Krash
Jokainen ihminen on elämänsä aikana sisäistänyt normeja. Normien voi ajatella olevan oletuksia siitä, millaisia ihmiset ovat, millaisia heidän pitäisi olla ja miten he käyttäytyvät. Normit luovat mahdollisuuksia jäsennellä maailmaa, mutta ne myös laittavat ihmisiä ja asioita tarpeettomiin ja jopa haitallisiin lokeroihin. Usein normit ovat myös tiedostamattomia, joten niitä on vaikea tarkastella, mutta ne vaikuttavat siihen, kuinka toimimme ja kohtaamme muita ihmisiä.
Monipuolisia tarinoita
Yksipuolisista lähteistä tuleva materiaali voi muodostaa hyvin yksipuolisen, stereotyyppisen kuvan maailmasta. Kasvattaja voi vaikuttaa paljon siihen, millaisten materiaalien kautta keskusteluja tunneilla käydään, mutta valtava vastuu on myös oppikirjojen tekijöillä. Oppijoille voikin avoimesti kertoa siitä, että edes oppikirjoihin kirjoitettu tieto ei ole arvovapaata, tai edusta jonkinlaista ikuista ja muuttumatonta totuutta, vaan pikemminkin yhteiskunnassa sillä hetkellä vallitsevia normeja.
”Nykyään on enemmän mediakasvatusta kouluissa ja opetetaan olemaan kriittisempiä tiedon etsimiselle ja hankinnalle, mutta toivon, että sitä voitaisiin vielä painottaa enemmän”, arvioi Téri Zambrano.
Zambranon yhdessä Aracelis Correan kanssa perustama POC-lukupiiri on kulttuuriprojekti, jonka tavoitteena on lisätä monimuotoisuutta kirjallisuuden alalla, tuoda esiin POC-kirjailijoiden kirjoja ja lisätä POC-lukijoiden kulttuurin kuluttamista. Lyhenne POC tulee sanoista people of colour ja sillä viitataan mustiin ja ruskeisiin ihmisiin. Lukupiirin tapahtumissa Zambrano ja Correa ovat huomanneet, että monet nuoret lukevat mielellään, kunhan saavat käsiinsä kirjoja, joiden henkilöihin he voivat samaistua. Monipuolisesti erilaisten tekijöiden tuottamaa kulttuuria kuluttamalla voi myös laajentaa maailmankuvaansa, jolloin omassa mielessä asustavat stereotypiatkin voivat vaivihkaa murentua.
”Lasten ja nuorten kanssa voi hyvin myös keskustella siitä, mikä on stereotypia ja miten meidän käsitykset kaukaisista maailmankolkista muodostuu. Jos me ei olla käyty siellä eikä tunneta ketään sieltä, niin mihin me nojaudutaan ja miten se kuva voi olla hyvin yksipuolinen”, lisää Planin globaalikasvatuksen asiantuntija Leena Honkasalo.
Honkasalolla on myös omakohtainen esimerkki niin sanotusta yhden tarinan vaarasta. Vaihto-oppilasvuosi Espanjassa sattui samaan aikaan Suomessa tapahtuneen ensimmäisen kouluampumisen kanssa. Uutisoinnin seurauksena espanjalainen ystävä oli tullut kysymään, aikooko Honkasalo vieläkin kouluttautua opettajaksi ja eikö häntä pelota mennä Suomessa kouluun.
”Kun hän ei ennen sitä tiennyt suomalaista kouluista mitään, niin sitten yhden uutisen perusteella tuli sellainen vaikutelma, että aseellisen väkivallan uhka on siellä jatkuvasti läsnä. Suomalaisestahan se tuntuu aika absurdilta”, Honkasalo kuvailee.
Samalla tavalla suomalaistenkin käsitykset tuntemattomammista maailman kolkista voivat rakentua yksipuolisen tiedon varaan, jolloin päädytään liioittelemaan yhtä tarinaa ja unohtamaan muut.
Kuka kuuluu mediassa?
Monipuolisempia kertomuksia ja kertojia tarvitaankin kaikkialla – kouluissa, kulttuurin kentällä ja esimerkiksi mediassa. Avasna Pandey työskentelee Tutkivan journalismin keskuksessa CIJ:ssä Nepalissa ja on mukana Viestintä ja kehitys -säätiö Vikesin hankkeessa, jossa vahvistetaan naistoimittajien asemaa ja journalistisia taitoja. Nepalissa naistoimittajien kohtelu toimituksissa eroaa miestoimittajien kohtelusta ja perinteisesti vakavammiksi käsitetyt aiheet jaetaan usein miehille. Hanke pyrkii tuomaan tasa-arvoa toimituksiin.
”Uutisoinnin aiheella ei ole sukupuolta”, Pandey toteaa.
Moninaisuus toimittajakunnassa lisää myös moninaisuutta kirjoitetuissa jutuissa, kun toimittajat tuovat juttuihinsa omat lähteensä, ideansa, näkökulmansa ja tyylinsä. Vaikka Suomessa tilanne on erilainen ja esimerkiksi naistoimittajia on Nepaliin verrattuna enemmän, se ei tarkoita sitä, että toimittajakunta Suomessakaan edustaisi riittävällä tavalla väestöä.
”Toimittajan prototyyppi on valkoihoinen, korkeasti koulutettu, keskiluokkainen henkilö ja hän tietysti katsoo yhteiskuntaa siitä näkövinkkelistä ja kertoo tarinoita, jotka hänen näkökulmastaan tuntuu tärkeiltä”, Honkasalo sanoo.
Lisäämällä monimuotoisuutta toimituksissa lisätään myös erilaisten tarinoiden mahdollisuutta tulla kuulluksi. Monipuolisesta journalismista puolestaan hyötyvät kaikki mediaa kuluttavat ihmiset ja moninaisuus tekee mediasta lähestyttävämpää, kun suurempi joukko ihmisiä voi kokea, että tämä asia kuuluu myös minulle. Yksipuoliselta näyttävä media voi olla luotaantyöntävää, jolloin tärkeät tiedot jäävät vastaanottamatta.
”Jos vaan ne tietyt ihmiset näkyy mediassa, niin ei ne ihmiset, jotka ei näytä siltä valtavirralta sitten myöskään kuluta sitä mediaa samalla tavalla. Silloin ei saada niitä uutisia tai infoja niille kuuluviksi, koska ne ihmiset ajattelee, että tää juttu ei koske mua”, Zambrano arvioi.
Etuoikeuksia ei tarvitse hävetä, mutta ne on hyvä tiedostaa
Eriarvoistavien rakenteiden, esimerkiksi rasismin ottaminen esille keskustelussa tai vaikkapa oppitunnilla voi tuntua haastavalta. Erityisesti, jos asiat ovat itselle uusia. Lapsille ja nuorille on kuitenkin tärkeää antaa valmiuksia vaikeidenkin aiheiden käsittelyyn.
”On tosi tärkeää, että yrittää laittaa itsensä toisen asemaan ja sen takia on tärkeää, että näistä puhutaan tällä hetkellä paljon avoimemmin. Nykyajan kasvavat nuoret ja lapset pystyy nyt jo tunnistamaan etuoikeuksia ja puhumaan niistä avoimesti, eikä vasta aikuisena jotenkin herää näihin”, Zambrano sanoo.
Pelko siitä, että sanoo jotain väärin, voi viestiä siitä, että on vielä itse otettava asioista enemmän selvää. Kaikkea ei onneksi tarvitse osata itse, vaan kasvattajatkin voivat pyytää apua, hakeutua antirasismikoulutuksen pariin, tai tuoda oppitunnille ulkopuolisen puhujan. Myös epätäydellisillä tiedoilla voi tuoda vaikeita aiheita keskusteluun.
”Jos on hyvä tahto ja on valmis korjaamaan käytöstään, jos tulee palautetta, niin sillä voi mennä eteenpäin. Ei tarvitse suorittaa jotain sivuaineopintoja, että pystyis aiheeseen tarttumaan” Honkasalo vakuuttaa.
Zambrano on samaa mieltä:
”Nää on aiheita, mistä me kaikki opitaan jatkuvasti. Se on ymmärrettävää, että saattaa tehdä virheitä.”
Rakenteiden purkamiseen ja etuoikeuksien tunnistamiseen tarvitaan työkaluja, esimerkiksi sanoja, joilla niistä puhua. Hyvä esimerkki on myös niin kutsuttu etuoikeuskehä, jolla kuvataan sitä, kuinka erilaiset etuoikeudet risteävät ja kuinka monesti elämän eri osa-alueilla etuoikeudet ja valta-asetelmat ovat erilaisia.
Mutta mitä sitten, kun oman etuoikeutetun asemansa on tunnistanut? Onko painuttava maakuoppaan häpeämään? Zambranon ja Honkasalon mukaan ei.
”Konkreettisesti voi antaa tilaa niille, joilla on vähemmän etuoikeuksia. Jos on hyvin etuoikeutettu, niin todennäköisesti on sellaisessa valta-asemassa, että ihmiset kuuntelee ja arvostaa ja tulee kutsuja asiantuntijaksi sinne ja tänne. Silloin on tosi tärkeää antaa tilaa myös niille, jotka eivät ole samanlaisessa asemassa. Ei pelkästään myötätuntoa ja symppaamista, vaan konkreettista vallan jakamista”, Honkasalo kuvailee.
Tilan antaminen, poc-kollegan suositteleminen, tai mediassa harvemmin näkyvän asiantuntijan haastatteleminen voivat siis olla toimivia ja konkreettisia keinoja eriarvoisuuksien purkamiseen. Myös pienten askelten ottaminen toimii – esimerkiksi kuluttamalla muilta kuin valtaväestöltä tulevaa mediaa tai kulttuuria voi laajentaa omaa ajatteluaan ja purkaa eriarvoistavia rakenteita aluksi ainakin omassa ajattelussaan.
Kuuntele Globaalikasvatusta-podcastin toinen jakso Spotifysta tai muusta valitsemastasi podcast-palvelusta!
Vinkkejä kasvattajalle
Jakson lopussa mainitut työkalut kasvattajille löydät seuraavista linkeistä:
Fingon Globaalikasvatusta-podcastin ensimmäiset jaksot on tuotettu osana Globaalin sivistyksen edelläkävijät -hanketta, jota rahoittavat Sitra ja ulkoministeriö. Tulevissa jaksoissa käsitellään esimerkiksi tunteita ja toimijuutta, eriarvoisuuksien purkamista, sekä utopioita, tulevaisuutta ja siihen vaikuttamista. Myöhemmin sarjassa kuullaan myös Fingon muiden globaalikasvatushankkeiden, esimerkiksi Transformer 2030 -hankkeen alla tuotettuja jaksoja. Kuuntele ja laita sarja seurantaan valitsemassasi podcast-palvelussa!
