Kahtiajako voi kaventaa ajatteluamme. Ihminen on osa luontoa eikä sen vastakohta. Myös keho ja mieli toimivat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Globaalikasvatusta-podcastin kuudennessa jaksossa lääkäri ja ympäristötieteilijä Jaana Laisi keskustelee ympäristö- ja kestävyystieteilijä Leena Heleniuksen kanssa ihmisen ja luonnon välisestä vastakkainasettelusta ja siitä, miten se on vaikuttanut ajatteluumme myös ympäristö- ja kestävyyskysymyksissä.
Teksti: Minna Tielinen Kuva: Kostyantyn Skuridin / iStock
Kahtiajako on yleistä erityisesti länsimaisessa kulttuurissa. Helsingin yliopiston ympäristö- ja kestävyystieteilijä Leena Heleniuksen mukaan siihen sisältyy usein ajatus siitä, että vastakkaiset puolet eivät voi olla totta yhtä aikaa. Esimerkiksi ihmisen ajatellaan olevan joko mies tai nainen ja toimivan joko järjen tai tunteiden mukaan. Ihmisen voidaan myös ajatella olevan joko ekstrovertti tai introvertti.
”Usein näihin liittyy se, että toista dualismista puolista pidetään tärkeämpänä kuin toista. Usein se toinen, tärkeämpi puoli liittyy nimenomaan ihmiseen järkiolentona”, Helenius sanoo.
Heleniuksen mielestä on kiinnostavaa, että se, kumpaa vastakohdan puolta pidetään parempana ja tärkeämpänä, vaihtelee eri kulttuureissa. Esimerkiksi länsimaisessa kulttuurissa aurinkoa pidetään tärkeämpänä kuin kuuta, mutta arabialaisessa kulttuurissa kuu on tärkeämpi, ja aurinkoa pidetään huonompana.
”Jos taas mennään Itä-Aasiaan, niin siellä uskonnoissa on filosofia, jossa vastakohdat nähdään yhteen sulautuneena, eli ne liittyvät ja kietoutuvat yhteen. Vastakohdat eivät ole niin ristiriitaisesti tarkasteltuja kuin länsimaisessa kulttuurissa.”
Tällainen sekä-että-ajattelu auttaa purkamaan kahtiajakoa. Heleniuksen mukaan voimme samaan aikaan ajatella olevamme osa luonnon kokonaisuutta ja muusta luonnosta poikkeava laji. Samalla voimme tunnustaa, että myös muilla lajeilla on piirteitä, jotka tekevät ne ainutlaatuisiksi ja erottavat ne toisista lajeista ja ihmisistä. Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi lepakkojen ja valaiden käyttämä kaikuluotaus tai kalojen kylkiviiva-aisti.
Ihmisen hyvinvointi kumpuaa hyvinvoivasta elinympäristöstä
Lääkäri ja ympäristötieteilijä Jaana Laisi ajattelee, että ihmisen ja luonnon asettaminen vastakohtapariksi on kategoriavirhe. Kuvittelemme, että ihminen ja luonto olisivat rinnakkaisia, vaikka todellisuudessa ihminen on osa luontoa. Myös ihmisen hyvinvointi on osa luonnon kokonaisuuden hyvinvointia.
”Kuvittelemme, että ihmisen hyvinvointia rakennettaan jossain muualla ja muilla keinoin, irrallisena muusta luonnosta. Emme välttämättä ymmärrä, että hyvinvoivan elinympäristön vaikutus ihmisen terveyteen ja muuhun hyvinvointiin on hyvin keskeistä”, Laisi sanoo.
Laisin mukaan keskeistä on tunnistaa, että me kaikki olemme biologisia olentoja. Ihmisen fysiologia ja oleminen perustuu monipuoliselle hyvinvoivalle ympäristölle. Hengitämme happea, juomme vettä ja syömme toisia eliöitä. Ihminen itsessään koostuu osittain toisista lajeista mikrobiston myötä.
”Tämä vaikuttaa laajasti myös kehon ja mielen kokonaisuuteen. Puhutaan jopa suolistossa asuvista toisista aivoista.”
Tällä tarkoitetaan Laisin mukaan sitä, että suolistomikrobisto toimii vahvassa vuorovaikutuksessa hermoston, hormonitoiminnan ja puolustusjärjestelmän kanssa. Suolistomikrobisto on vahvassa vuorovaikutuksessa myös ympäristön ja sen monimuotoisuuden kanssa.
Kehoa pidetään heikkona ja sairauksille alttiina
Heleniuksen mukaan ajattelemme usein, että vain ihmisellä on järki ja sielu. Sen vuoksi ajattelemme helposti, että muut eläimet ovat alempiarvoisia. Usein myös ihmiskehoa pidetään alempiarvoisempana kuin ihmismieltä. Kehon tarpeita pidetään eläimellisinä tai epäilyttävinä ja mielen ponnisteluja ylevinä.
”On mielenkiintoista pohtia sitä, että onko kehon merkitys väheksytty sen takia, että kehoa on pidetty heikkona ja sairauksille alttiina. Voidaan ajatella, että mieli voi säilyä kirkkaana, vaikka keho rapistuu. Tavallaan sielua ja mieltä voi pitää ikuisena verrattuna kehoon”, Helenius sanoo.
Lääkärinä Laisi haluaa nostaa esiin, että joskus myös mieli voi rapistua ennen kehoa. Näin voi tapahtua esimerkiksi silloin, jos ihminen sairastuu dementiaan nuorella iällä. Myös mielenterveyden häiriöt voivat johtaa tähän.
”Tämä pääkeskeisyys on länsimaissa hyvin vahva. Mielenterveyttä hoidetaan enemmän puhumalla tai kognition avulla, mutta tunnetaan tietenkin myös se, että ahdistus, masentuneisuus ja tunnereaktiot ovat myös hyvin kehollisia tilanteita”, Laisi sanoo.
Laisin mukaan ajatus siitä, että keho ja mieli olisivat jotenkin erillisiä, näkyy terveydenhuollon rakenteissa. Raja-aitoja puretaan, mutta tunteiden kehollisuuden ymmärtäminen on yhä alkutekijöissään. Mielen ja kehon oireisiin haetaankin usein apua eri paikoista.
Kuuntele Globaalikasvatusta-podcastin kuudes jakso Spotifysta tai muusta valitsemastasi podcast-palvelusta!
Fingon Globaalikasvatusta-podcastin jakso on tuotettu osana Transformer 2030 – Tulevaisuuden -tekijät hanketta, jota koordinoi Fingo ja rahoitti Opetushallitus. Kuuntele ja laita sarja seurantaan valitsemassasi podcast-palvelussa! Jos haluat oppia lisää kestävän kehityksen teemoista ja työkaluista, kuten systeemiajattelusta, kestävästä hyvinvoinnista sekä tulevaisuusajattelusta tutustu Transformer 2030 – Tulevaisuuden tekijät -verkkokurssiin.
