Teksti: Sanna Rekola
Kasvatustyöllä on ratkaiseva rooli lasten ja nuorten kasvamisessa globaaliin vastuuseen. Koulu on kuin pienoisyhteiskunta, jossa opitaan valmiudet toimia aktiivisena ja vastuuta kantavana kansalaisena, todettiin kansalaisjärjestöjen järjestämässä Maailma koulussa -seminaarissa 3.12.2009 Helsingin yliopistolla.
”Globaalikasvatuksessa tärkeätä on kokonaisvaltainen lähestyminen,” muistutti seminaarissa puhunut kansainvälisyyskasvatuksen emerita professori Rauni Räsänen. ”Vaarana on, että globaalin vastuun näkökulmia tarjoillaan irrallisina välipaloina, kun niiden pitäisi tulla esille koulun koko toimintakulttuurissa, kaikessa, mitä siellä tehdään.”
Räsäsen mukaan kasvatustyöllä on erityisen tärkeä rooli globaaliin vastuuseen kasvamisessa. Koulu on kuin pienoisyhteiskunta, jossa opitaan valmiudet toimia aktiivisena ja vastuuta kantavana kansalaisena. Lisäksi koulu tavoittaa ihmiset paremmin kuin mikään muu kanava. ”Peruskoulu tavoittaa kaikki kansalaiset. Oppilaat viettävät koulussa yli kymmenen vuotta. Tämä on pitkä aika, jonka aikana opitaan keskeiset kansalaistaidot.”
Ihmisoikeudet – ketä kiinnostaa?
Vastuullisen kansalaisuuden oppiminen jää kuitenkin valitettavan usein vaillinaiseksi. Kuvaavaa esimerkiksi on, että kouluissa ei opita tuntemaan ihmisoikeuksia, jotka mainitaan lähes kaikissa valtiollisissa asiakirjoissa lähtökohtana.
Tutkija Reetta Toivanen Helsingin yliopistolta korosti seminaarissa ihmisoikeuksien tuntemisen merkitystä: ”Valtio on taho, joka vastaa kansalaistensa ihmisoikeuksien toteutumisesta. Samaan aikaan se on kuitenkin myös taho, jonka sortoa vastaan ihmisoikeudet on luotu. Jos kansalaiset eivät tunne ihmisoikeuksia, eivät he voi valvoa tai vaatia niiden toteutumista.”
Valitettavasti ihmisoikeudet eivät aina myöskään kiinnosta niitä, joiden pitäisi ne tuntea. Seminaarissa puhunut lapsen oikeuksien asiantuntija, Unicefin Inka Hetemäki totesi joutuvansa säännöllisesti puhumaan puolityhjille saleille, vaikka tilaisuuteen on erityisesti haluttu puheenvuoro ihmisoikeuksista. ”Luentosalien ovet pitäisi panna lukkoon, jotta ihmiset pysyisivät sisällä kuuntelemassa.”
Ihmisoikeudet eivät ole Hetemäen mukaan Suomessakaan itsestäänselvyys. Niitä myös kyseenalaistetaan jatkuvasti. ”Ihmisoikeudet ovat normiperusta, joiden kyseenalaistamista ei pitäisi hyväksyä. Esimerkiksi mielipidekyselyissä kysytään usein, tulisiko kuolemantuomio ottaa Suomessa käyttöön. Koko kysymyksenasettelu on outo. Suomessa ei ole rauhan aikana toimeenpantu kuolemantuomioita sitten 1820-luvun. Jo saavutettuja ihmisoikeuksia ei pitäisi nakertaa tällaisella toiminnalla.”
Globaali vastuu osaksi opettajankoulutusta
Kasvattajien vastuu ihmisoikeuksien ja globaalin vastuun näkökulmien esille tuomisessa on tärkeä, huomautti puheenvuorossaan SOOL ry:n puheenjohtaja Iina Myllymäki. ”Globaalin vastuun teemat pitäisi tuoda kiinteäksi osaksi opettajankoulutusta.”
Samaa mieltä oli suurin osa luennolle osallistuneista opiskelijoista. Seminaarin lopussa käydyssä keskustelussa yllyttiin suunnittelemaan vaikuttamistyötä, jonka avulla teemat saataisiin esille, kun opintojen sisältöjä seuraavan kerran tarkistetaan.
Koulu on osa maailmaa ja maailma on osa koulua. ”Monikulttuurisuus on hyvä esimerkki siitä, miten maailma on konkreettinen osa koulun arkipäivää. Sen sijaan, että monikulttuurisuus luokkahuoneessa nähdään haasteena tai jopa ongelmana, se voidaan nähdä myös mahdollisuutena, jota voidaan hyödyntää opetuksessa,” Myllymäki muistutti.
Yhteistyötä muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa tarvitaan
”Koulujen yhteistyö muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, kuten järjestöjen kanssa on erittäin tärkeää,” korosti Rauni Räsänen. ”Koulu ei saa olla muusta yhteiskunnasta erillinen vyöhyke, sillä tarkoitus on kasvattaa aktiivisia kansalaisia. Yhteistyön puute muiden toimijoiden kanssa on keskeinen haaste.”
Globaalikasvatus muuttuu koko ajan tärkeämmäksi. Lapset ja nuoret tarvitsevat eväitä toimia globalisoituvassa maailmassa. Ongelmakeskeinen media ja kaukana olevat vaikeat asiat aiheuttavat helposti ahdistusta ja toivottomuuden tunnetta.
Järjestöt tukevat opetus- ja kasvatustyötä tarjoamalla tietoa maailman asioista ja keinoja niiden käsittelyyn. Keskeisenä näkökulmana järjestöjen toiminnassa on ratkaisukeskeisyys, ajatus, että jokainen voi vaikuttaa. Järjestöt tarjoavat paitsi tietoa myös menetelmiä ja materiaaleja, jotka tukevat opetussuunnitelmien tavoitteita.
