Globaalin sivistyksen iltapäiväkahveilla huhtikuussa pohdittiin kehityksen merkityksiä, globaalin vastuun roolia sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta planetaaristen kriisien aikakaudella. Akatemiatutkija Eija Rannan ja tutkija, kasvattaja ja aktivisti Amiirah Salleh-Hoddinin mukaan jokaisen, joka toimii globaalin etelän toimijoiden kanssa, on tärkeää miettiä, miltä kehitysyhteistyöjärjestelmä näyttäytyy eri kulmista.
Teksti: Noora Isomäki
Kehityskysymysten tarkastelu on osa sivistystä
Akatemiatutkija Eija Ranta tutkii globaaleja kehityskysymyksiä Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskittyy muun muassa kansalaisyhteiskunnan rooliin yhteiskunnallisessa muutoksessa. Viime aikoina hän on paneutunut myös sivistykseen ja kasvatukseen liittyviin kysymyksiin editoidessaan edesmenneen isänsä Martti Rannan väitöskirjaa, jonka aiheena on oppikoulun tuleminen Lapin lääniin 1900-luvun alkupuolella.
Sivistyksellä on Rannan mukaan ollut kiisteltyjä merkityksiä myös Suomessa, jossa koulutususko on ollut vankka ja kansalaisyhteiskunnalla suuri rooli. Kehityshaasteet, sekä alueelliset ja yhteiskunnalliset eriarvoisuudet ovat historiallisesti olleet läsnä suomalaisessa sivistyskeskustelussa.
”On esimerkiksi kiistelty siitä, kenellä on oikeus sivistykseen ja koulutukseen. Koulutus Suomessa eri paikkakunnilla ei ole ollut aina valtiojohtoinen juttu, vaan ihmiset itse esimerkiksi Kittilän syrjäkylillä ovat ajaneet lastensa oikeutta koulutukseen ja yleissivistykseen”, Ranta kertoo.
Rannan oma työ käsittelee hyvin samanlaisia kysymyksiä, joskin globaalista näkökulmasta. Globaalin kehitystutkimuksen oppiaineessa käsitellään esimerkiksi globaalin etelän kehityshaasteita ja sitä, kuinka ne eivät ole sisäsyntyisiä, vaan osa maailmanhistoriallista jatkumoa ja globaaleita prosesseja.
Globaalin etelän voi yksinkertaistetusti ajatella tarkoittavan niin kutsuttaja ”kehitysmaita”. Käsitteen avulla pyritään kuitenkin ottamaan mukaan myös globaalit valtarakenteet, jolloin globaaliin etelään ei kuulu mikään yksittäinen kokonainen maa, vaan kaikki ne ihmiset, jotka eivät yhtä lailla hyödy globaaleista prosesseista – myös rikkaammissa maissa. Lisää pohdintaa käsitteistä voi lukea muutaman vuoden takaisesta Fingon blogitekstistä Kehitysmaat, kehittyvät maat, kolmas maailma, globaali etelä – miten puhua maailman enemmistöstä?
”Maailma rakentuu historiallisesti hyvin syvien eriarvoisuuksien pohjalle. Eriarvoisuudet kansallisilla ja globaalilla tasolla ovat syntyneet vuorovaikutuksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on kaikilla yhteinen globaali vastuu tarkastella, mitä eriarvoisuuksien eteen on mahdollista tehdä ja pyrkiä kohti globaalisti oikeudenmukaisempaa maailmaa. Jotta pystymme siihen, meillä jokaisella on oltava riittävästi ymmärrystä siitä, miten globaali maailmamme toimii. Se on yksi keskeinen sivistyksen ulottuvuus”, Ranta kuvailee.
Tutkija, kasvattaja ja aktivisti Amiirah Salleh-Hoddin on samoilla linjoilla.
“Ilmastokriisi, sodat, biodiversiteetin katoaminen, epätasa-arvo, resurssien epäoikeudenmukainen jakautuminen, köyhyys, ihmisoikeuksien kaventuminen, syrjintä, rasismi”, hän listaa maailman kriisejä, jotka ovat myös toisiinsa linkittyneitä.
“Keihin nämä kriisit sitten vaikuttavat eniten? Globaalin etelän väestöön. Erityisesti naisiin, lapsiin ja nuoriin, sekä kaikkein köyhimpiin ihmisiin. Juuri niihin ihmisryhmiin, jotka ovat vähiten vaikuttaneet ongelmien syntyyn ja saaneet vähiten hyötyä niin kutsutusta ‘kehityksestä’, joka esimerkiksi ilmastonmuutoksen takana on.”
Sekä Rannan että Salleh-Hoddinin mukaan kehityksen ja sivistyksen kysymykset kietoutuvat toisiinsa erityisesti globaalin vastuun tematiikassa. Molemmat ovat tärkeitä, mutta sisältävät hyvin erilaisia merkityksiä riippuen siitä, miten ja kenen näkökulmasta asioita tarkastelee. Mitä siis oikeastaan tarkoitamme, kun puhumme kehityksestä? Mitä haluamme ”kehittää” ja minkälaista päämäärää kohti kulkea?
”Kehitys voidaan ajatella päämääränä tai ideaalina, jota kohti pyrimme, kuten esimerkiksi rauha tai tasa-arvo. Toisaalta se voidaan nähdä myös interventiona, eli toimintana, jonka kautta tiettyjä päämääriä pyritään viemään eteenpäin” Ranta määrittelee. Samoin voi ajatella sivistyksestä.
”Itse tarkastelen kehitystä ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja globaalin oikeudenmukaisuuden ideaalin edistämisenä.”
Maailmanlaajuisten vaikutusketjujen tunnistamisen lisäksi, niin sivistyksestä kuin kehityksestä puhuttaessa, on tärkeää harjoittaa kriittistä pohdintaa ja käsitellä valtakysymyksiä. Kummankin avulla on esimerkiksi ajettu epätoivottaviakin asioita: ”Sivistystä” ja ”kehitystä” viemällä on sorrettu ihmisiä, riistetty luonnonvaroja ja kolonisoitu maanosia.
”Hyvän tekemisessä saattaa olla ristiriitoja ja sen nimissä on myös mahdollista tehdä haittaa”, Ranta toteaa. Hänen mukaansa tieto ja ymmärrys ovat keskeiset työkalut estämään sitä, että vahvistetaan tahtomatta jotakin sellaista, mitä ei ole tarkoitus.
Tarvitaanko enää kehitysyhteistyötä?
”Joskus kysytään, tarvitaanko enää kehitysyhteistyötä. Itse ajattelen niin, että kansainvälistä yhteistyötä ja erilaisia globaalin vastuun muotoja tarvitaan koko ajan enemmän, ei vähemmän. Oleellinen kysymys on, miten kehitystä voitaisiin rakentaa niin, että se olisi mahdollisimman hierarkiatonta ja solidaarista?” Ranta kysyy.
Kehitysyhteistyötä onkin välillä kritisoitu uudeksi tavaksi, jolla globaali pohjoinen pyrkii kontrolloimaan globaalia etelää. Siirtomaa-aikana rakennettu maailmantalous on perusperiaatteiltaan yhtä voimissaan ja esimerkiksi Euroopan hyvinvointi ja materiaaliset olosuhteet eivät ole rakentuneet tyhjiössä, vaan kolikon toinen puoli on ollut luonnonvarojen ja ihmisten riisto muualla maailmassa. Kehitysyhteistyöllä ei näitä rakenteita ole kyetty purkamaan.
”Kun kehitysyhteistyöjärjestelmä rakennettiin, rakennettiin itse asiassa aika radikaali järjestelmä, jolla pyrittiin tasaamaan hyvinvointieroja ja uudelleenjakamaan resursseja. Jos se on kehitysyhteistyön lähtökohta ja periaate, niin näkisin sen kannatettavana järjestelmänä”, Ranta toteaa.
Siirtomaa-ajan painolastia tulisikin purkaa niin kehityksen kuin sivistyksen dekolonisoinnilla. Tämä vaatii Rannan mukaan koloniaalisen perinnön tiedostamista sekä etelä-pohjoinen valtasuhteiden ja rakenteellisen rasismin purkamista.
Globaali sivistys on ehtona tasavertaiselle kumppanuudelle. Rannan lista tällaisen kumppanuuden ehdoista muistuttaa myös Globaalin sivistyksen edelläkävijät -hankkeen aikana koottuja ajatuksia globaalin sivistyksen merkityksistä:
- Molemminpuolinen oppiminen
- Toisen kohtelu vertaisenaan ja pystyvänä, aktiivisena toimijana
- Omien etuoikeuksien tunnistaminen
- Moninaisuus, inkluusio ja yhdenvertaisuus
- Kulttuurinen ymmärrys ja pitkäaikaiset yhteistyösuhteet
- Luottamus
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus mukana kriisien ratkaisussa
Myös Salleh-Hoddin näkee globaalissa yhteistyössä toivoa. Hänen mukaansa on tärkeää ottaa kriisien ja ongelmien ratkaisemisessa mukaan ihmiset, joita ne eniten koskettavat. Kuten Lapissa 1900-luvun alussa paikalliset vaativat oikeuttaan koulutukseen, myös muualla maailmassa kehitys ja sivistys menevät eteenpäin silloin, kun ihmiset kokevat ne omikseen ja tahtovat itse niitä edistää. Ulkopuolelta tulevat määritelmät ja interventiot eivät näissä prosesseissa ole aina hyödyllisiä.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden aspekti voidaan sisällyttää toimintaan, esimerkiksi erilaisiin yhteistyöhankkeisiin. Se vaatii kuitenkin aktiivista itsetutkiskelua ja haastamista.
”Oletko kerännyt tietoa eri ’intersektioista’, kuten roduista, uskonnoista, etnisyyksistä, sukupuolista, vammaisuuksista käsin? Oletko analysoinut erilaisista lähtökohdista rodullistettujen vähemmistöjen todellisuuksia? Näkyvätkö erilaiset vähemmistöt viestinnässäsi? Millaisilla tavoilla?” Salleh-Hoddin listaa kysymyksiä, joita jokaisen kannattaa kysyä itseltään.
Myös hänellä on lista asioista, jotka kannattaa ottaa huomioon yhteistyötä rakentaessa.
- Yhdenmukaisuus: Pysy rehellisenä myös virheiden sattuessa ja kunnioita yhdessä sovittuja periaatteita päämäärää unohtamatta
- Vastuunkanto: Kanna vastuu aikeidesi, toimiesi ja päätöstesi vaikutuksista maailmaan
- Luovuus: Tee päätöksiä, jotka haastavat omia ennakko-oletuksiasi maailmasta ja siitä, mikä on mahdollista
- Yhdenvertaisuuden vaaliminen: Pidä huolta yhdenvertaisuuden toteutumisesta, erityisesti niiden ihmisryhmien, jotka on historiallisesti hiljennetty. Myös huolenpito voi olla vaikuttamisen ja sinnikkyyden ilmentymä.
