Globaalikasvatus tähtää toimintaan oikeudenmukaisen maailman puolesta ja sen saavuttamiseksi on tärkeää oppia kohtaamaan muut ja asettua toisen asemaan. Globaalikasvatusta-podcastin kolmannessa jaksossa juontaja Alice Jäsken kanssa tunteista, niiden käsittelystä, herättämisestä ja niiden muodostamasta toiminnasta keskustelevat Rauhanliiton globaalikasvatuksen asiantuntija Annukka Toivonen sekä globaalikasvatusta ja myötätuntokulttuuria tutkiva Oulun yliopiston tutkijatohtori Antti Rajala.
Teksti: Noora Isomäki Kuva: Krash
Tunteet saavat toimimaan
Miten tunteet ja myötätunto liittyvät globaalikasvatukseen? Globaalikasvatuksessa käsitellään usein suuria ja haastavia ilmiöitä, kuten planeettamme rajoja ja erilaisia kriisejä ja ihmisoikeuskysymyksiä eri puolilla maailmaa. On erittäin luonnollista, että tällaiset teemat herättävät ihmisissä tunteita.
”Kun me kuullaan näistä aiheista siellä voi nousta ahdistusta, pelkoa, ehkä sääliäkin, häpeää, syyllisyyttä, monentyyppisiä tunteita ihan kaiken ikäisissä oppijoissa”, kuvailee Rauhankoulua työkseen koordinoiva, rauhankasvatusta ja globaalikasvatusta jo 12 vuotta työkseen tehnyt Annukka Toivonen.
Tunteet ovat tärkeä osa globaalikasvatusta ja niille on annettava tilaa. Tietyllä tavalla tunteet jopa pyytävät tulevansa kuulluksi, nähdyksi ja käsitellyksi.
”Jos tunteille ei anneta tilaa, tai niitä ei uskalleta kohdata, niin tunteilla on myös sellainen luonne, että ne voi lähteä patoutumaan, tai ne voi supistaa meidän kokemusta. Ja silloin, jos tunteet jää kehoon sisälle ja niitä ei uskalleta tuoda kuulluksi ja nähdyksi, niin siinä on se vaara, että ne kanavoituu aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksi toiminnaksi, tai ahdistukseksi, joka on lamauttava”, Toivonen kertoo.
Kasvattaja voikin ottaa tunteet huomioon työssään esimerkiksi sanoittamalla ääneen sen, että on luonnollista kokea monenlaisia tunteita maailman hämmentävien ja pelottavien tapahtumien äärellä. Kaikki tunteet ovat yhtä tärkeitä ja niin sanottuja ”negatiivisia” tunteitakaan ei tarvitse pelätä tai hävetä.
”Jos sua suututtaa, kun sä kuulet ihmisoikeusloukkauksesta, niin se kertoo siitä, että sä pystyt asettumaan toisen asemaan, sulla on terve empatiakyky ja pystyt kokemaan sisäisesti, että ’ei, tämä on väärin, näin ei sais olla’”.
Kun asia tuntuu tärkeältä ja muutosta kaipaavalta, syntyy myös motivaatio tehdä muutosta. Myötätunto on Toivosen mukaan yhdistelmä tietoisuutta, tunnetta ja toimintaa.
“Tunteet on äärimmäisen tärkeä osa globaalikasvatuksen oppimisen prosessia ja mä näkisin, että se myötätunto on myöskin prosessi. Se ei ole vaan hetkellinen kokemus, vaan jotain sellaista mitä voi kasvattaa ja laajentaa ja ymmärtää syvemmin”, Toivonen sanoo.
Myötätunnon prosessimaista luonnetta voikin hyödyntää oppimisessa esimerkiksi niin, että ensin tunnustellaan, mitkä asiat tuntuvat tärkeiltä omassa lähiympäristössä ja aletaan sitten tarkastelemaan, mihin kaikkeen se linkittyy ja mistä koettu vääryys kumpuaa. Syy, joka aiheuttaa oman elämän ongelmia, voikin löytyä myös muiden vääriksi koettujen asioiden taustalta ja vaikuttaa myös muihin ihmisiin.
Toivosen mukaan myötätunto onkin niin kutsutun globaalin vastuun ytimessä. Globaalilla vastuulla tarkoitetaan sen ymmärtämistä, että teoillamme on vaikutuksia luonnon ja muiden ihmisten hyvinvointiin eri puolilla maapalloa, joilla puolestaan on jälleen vaikutusta meihin itseemme.
Myötätunto vaikuttaa yhteiskuntaan
”Myötätunto on hyvin tärkeä demokratiaa ylläpitävä voima”, sanoo Oulun yliopiston tutkijatohtori Antti Rajala.
”Toisen maailmansodan jälkeen filosofit ovat todenneet, että ilman myötätuntoa me voidaan päätyä tällaisiin ratkaisuihin, mihin vaikka Natsi-Saksassa päädyttiin.”
Myötätuntoa ja tunteiden käsittelyä tarvitaan nyky-yhteiskunnan ylläpitämiseen, mutta niiden avulla voidaan myös analysoida yhteiskuntamme rakenteita ja normeja. Voidaan esimerkiksi pohtia, missä määrin ajattelemme, että kaloilla on tunteet, tai onko eläimiä sallittua tappaa. Moraalisesti oikeilta tuntuvat asiat ovat historian saatossa muuttuneet ja olleet erilaisia eri yhteiskunnissa.
Yksi tapa lähestyä tunteita on perinteisesti ollut ajatella niitä jollain tavalla suhteessa järkeen. Rajalan mukaan Suomalainen koululaitos perustuu hyvin länsimaiselle sivistysperinteelle, jossa jonkinlainen tunteille vastainen järki on vahvasti läsnä. Lähiaikoina on kuitenkin nostettu esiin keskustelua myös siitä, että on olemassa paljon muunkinlaisia perinteitä, joissa tällaista filosofiaa myös haastetaan.
”Se, että jos sanotaan, että nyt ihmiskunta kehittyy ja alkaa paremmin huomioimaan vaikka eläinten oikeudet, niin se on väärin sanottu, koska toisissa kulttuureissa ja sivistysperinnöissä se on ollut lähtökohta jo hyvin kauan”, Rajala kuvailee.
Myöskään opettajan ei luokassa tarvitse olla mikään puhtaan järjen lähde. Tunteet ja myötätunnon osoittaminen myös opettajan positiossa voivat Rajalan mukaan olla suurikin vahvuus. Muuttuva ja entistä vaikeammin ennustettava maailma on muuttanut myös opettajien ja oppilaiden roolia. Uusien yhteiskunnallisten keskusteluiden noustessa pinnalle opiskelijoilla voikin olla enemmän tietoa kuin opettajalla ja aiheiden pohtiminen yhdessä voi tarjota aivan uusia ulottuvuuksia.
”Mun mielestä se on todella hienoa, jos opettaja uskaltaa heittäytyä omine tunteineen ja keskeneräisyyksineen siihen tilanteeseen. Se voi parhaimmillaan motivoida myös opiskelijoita kiinnostumaan aiheesta ja ottamaan aktiivisempaa roolia”, Rajala sanoo.
Mistä myötätunto tulee?
Myötätunto herää usein silloin, kun näemme jonkun kokevan kärsimystä. Joskus myötätuntoa kuitenkin yritetään herättää ihmisissä myös tavalla, joka alkaa vaikuttaa toisten kärsimyksellä mässäilyltä.
”Kurjuuskuvaston toisintaminen ja uusintaminen voi vahvistaa stereotyyppistä ajattelua. On tärkeää tarkastella sitä, millaista maailmankuvaa ja mitä arvoja meidän näyttämät kuvat tai videot tai tarinat kertoo ja kenen ääni niiden kautta pääsee kuuluviin”, Toivonen sanoo.
Erilaisen kuvaston kertomia tarinoita voi myös pohtia oppijoiden kanssa. Millaiseen asemaan kuva tai video asettaa siinä esiintyvän henkilön? Toivonen ajattelee, että mikäli kuvassa on selkeästi passiivinen avunsaaja, sillä yritetään herättää pikemminkin sääliä kuin myötätuntoa.
”Myötätunto on pikemminkin vertaista, yhteistyöhön ja kumppanuuteen liittyvää. Me tunnistetaan toisen tilanne ja se ei vaadi sitä, että pitäisi näyttää vahvaa kurjuuskuvastoa.”
Toivosen mukaan olisikin hyvä näyttää kurjuuden sijaan asioita, joiden kautta voi kokea yhteyttä – erilaisia tilanteita ja valintoja, joita me kaikki ihmisinä kohtaamme riippumatta siitä, missä päin maailmaa asumme. Myös Rajalan mukaan kokemus yhteisestä ihmisyydestä luo tärkeää pohjaa myötätunnolle. Sitä voidaan rakentaa näyttämällä monipuolista ja samaistuttavaa kuvastoa maailmalta.
”Kannattaa opettajana kiinnittää kriittistä huomiota oppimateriaaleihin, kuviin ja esimerkkeihin”, Rajala neuvoo.
Kun myötätunto herää, se saa myös usein toimimaan. Rajalan mukaan myötätunto on sitä, että kun nähdään että jollakin on joku ongelma, häntä autetaan tai suojellaan. Tällaisessa tilanteessa ei kuitenkaan pureuduta ongelman juurisyihin. Rajala käyttää kriittisen myötätunnon käsitettä kuvailemaan tilannetta, jossa pyritään etsimään kärsimystä ja ongelmia tuottavia rakenteita ja puuttumaan niihin. Toinen termi voi olla esimerkiksi solidaarisuus, jossa fokus on yhdessä toimimisessa.
”Kestävämpi muutos vaatii sen, että sitoudutaan analysoimaan sitä, mistä ne ongelmat juontaa juurensa”, Toivonen komppaa.
”Ketkä tai mitkä tahot hyötyvät sodista, köyhyydestä ja kurjuudesta? Mitkä on ne hyvin monimutkaiset valtasuhteet maailmassa? Se vaatii rohkeutta, sitoutuneisuutta ja syvällisempää analyysiä, mutta sen kautta voidaan päästä miettimään mihin oikeastaan pitäisi päästä vaikuttamaan, ketkä sitä jo tekee ja miten voidaan tehdä yhdessä.”
Suomessa useat kansalaisjärjestöt toimivat paremman maailman puolesta ja järjestävät lisäksi erimerkiksi kouluvierailuja opettajien työn tueksi. Esimerkiksi Rauhankoulu tarjoaa draamallisia työpajoja liittyen globaaleihin kehityskysymyksiin, rauhaan, ihmisoikeuksiin ja muihin teemoihin. Työpajoissa eläydytään toisten asemaan ja etsitään keinoja vaikuttaa.
Kuuntele Globaalikasvatusta-podcastin kolmas jakso Spotifysta tai muusta vallitsemastasi podcast-palvelusta.
Jaksossa mainitut vinkit kasvattajille löydät seuraavista linkeistä:
Fingon Globaalikasvatusta-podcastin ensimmäiset jaksot on tuotettu osana Globaalin sivistyksen edelläkävijät -hanketta, jota rahoittavat Sitra ja ulkoministeriö. Tulevissa jaksoissa käsitellään esimerkiksi tunteita ja toimijuutta, eriarvoisuuksien purkamista, sekä utopioita, tulevaisuutta ja siihen vaikuttamista. Myöhemmin sarjassa kuullaan myös Fingon muiden globaalikasvatushankkeiden, esimerkiksi Transformer 2030 -hankkeen alla tuotettuja jaksoja. Kuuntele ja laita sarja seurantaan valitsemassasi podcast-palvelussa!
