Blogisarjan kolmannessa osassa Tuuli Vauramo African Care ry:stä kertoo, mikä on tehnyt heidän Valtarakenteet näkyviksi -hankkeestaan niin onnistuneen.
Teksti: Anni Piiroinen
1. Mitä globaalikasvatus tarkoittaa African Care ry:ssä?
Me emme niinkään keskity yksittäisiin maihin tai kehitysongelmiin. Globaalikasvatuksemme tavoitteena on purkaa stereotypioita kehitysmaista ja haastaa sellaista me-ne-ajattelua, että ihmiset kehitysmaissa olisivat jotenkin perustavanlaatuisesti erilaisia kuin vaikka suomalaiset.
Haluamme tukea nuorten kriittistä ajattelua. Toivomme, että nuoret oppisivat hahmottamaan erilaisia keskinäisriippuvuuksia ja ymmärtämään asioita systeemitasolla sen sijaan, että keskityttäisiin yksittäisiin ongelmiin. Valtarakenteet näkyviksi -kurssilla puhumme esimerkiksi maailmantaloudesta ja siitä, miten talous vaikuttaa naisten asemaan ja miten taloudellisilla päätöksillä voidaan parantaa tasa-arvoa.
2. Minkälaisia onnistumisia olette kokeneet globaalikasvatuksessa?
Valtarakenteet näkyviksi -kurssi on ollut kokonaisuudessaan todella onnistunut konsepti. Se on otettu tosi hyvin vastaan, ja opettajatkin ovat markkinoineet sitä mukavasti oppilaille kouluissaan. Olemme saaneet siihen mukaan myös sellaisia nuoria, jotka eivät muuten olisi missään järjestötoiminnassa mukana.
Kurssilla me pystymme menemään aika syvälle asioihin. Monet järjestöt tekevät esimerkiksi kouluvierailuja, joilla nuori kohdataan lyhyemmän aikaa. Tämä kurssi kestää koko lukukauden. Me olemme onnistuneet luomaan sinne hyvän, luottamuksellisen ilmapiirin, jossa voidaan mennä syvälle vaikeisiin ja monimutkaisiin aiheisiin.
3. Minkälaisia oivalluksia nuorilla on ollut?
Me keskustelemme paljon sellaisista asioista, joita nuoret eivät välttämättä arjessa ajattele ollenkaan, eivätkä ne myöskään koulussa tule esille. Olemme käsitelleet esimerkiksi sitä, miten Afrikka ja afrikkalaisnaiset näkyvät suomalaisessa mediassa. Monet sanovat havahtuneensa siihen, miten negatiivinen kuva Afrikasta ja kehitysmaista annetaan ja miten niistä puhutaan ongelmien kautta. Erityisesti afrikkalaiset naiset kuvataan usein todella passiivisina. Jotkut nuoret sanovat, että he ovat alkaneet katsoa uutisia aivan uusin silmin.
4. Minkälaisia vaikeuksia olette kohdanneet?
Tätä hanketta edeltävänä vuonna meillä ei ollut ollenkaan globaalikasvatushanketta. Kun aloitimme tämän kurssin ja kouluvierailut, meidän piti taas rakentaa uudelleen verkostot opettajiin. Ensimmäinen lukukausi meni oikeastaan siinä, että luotiin verkostoja ja yritettiin saada oppilaita kurssille.
Nyt kun on viimeinen lukukausi menossa, oppilaita tulisi enemmän kuin voimme ottaa. On vähän sääli, että on kyse näin lyhyistä hankkeista. Monet ovat kyselleet, voiko kouluvierailuja tilata vielä ensi vuonna. Joudumme sanomaan, että valitettavasti emme voi tulla enää ensi vuonna, ellemme saa rahoitusta johonkin uuteen hankkeeseen.
5. Minkä vinkin antaisit globaalikasvatusta tekevälle järjestölle?
Kannattaa uskaltaa mennä syvälle aiheisiin ja tutkia ilmiöitä pintaa syvemmältä. Olemme huomanneet, että nuoret kyllä pystyvät keskustelemaan todella monimutkaisista aiheista, jos ryhmään vain saa luotua hyvän, luottavaisen ilmapiirin. Aina yllätyn, miten fiksuja juttuja nuorilta tulee ja miten monimutkaisia asioita he pystyvät ajattelemaan.
