Kansalaisvaikuttajan koulutusohjelman ensimmäinen viikonloppu sujui tuulisissa tunnelmissa meren rannalla Helsingin Vuosaaressa. Viikonloppuun mahtui niin positiivisia tunnemyrskyjä kuin kolean merituulen ujellusta nurkissa. Kepan uuteen koulutusohjelmaan valitut 25 osallistujaa kokoontuivat viikonloppuna ensimmäistä kertaa yhteen tarkoituksenaan kartuttaa tietoja ja taitoja toimintaan oikeudenmukaisen maailman puolesta.
Teksti: Katja Hintikainen
Kansalaisvaikuttajan koulutusohjelman ensimmäinen viikonloppu sujui tuulisissa tunnelmissa meren rannalla Helsingin Vuosaaressa. Viikonloppuun mahtui niin positiivisia tunnemyrskyjä kuin kolean merituulen ujellusta nurkissa. Kepan uuteen koulutusohjelmaan valitut 25 osallistujaa kokoontuivat viikonloppuna ensimmäistä kertaa yhteen tarkoituksenaan kartuttaa tietoja ja taitoja toimintaan oikeudenmukaisen maailman puolesta.
Kokonaisuudessaan koulutusohjelman koostuu kolmesta viikonlopusta ja niiden välissä suoritettavista itsenäisistä tehtävistä. Ensimmäisen viikonlopun aikana käsiteltiin sitä, mistä kansalaisvaikuttamisesta oikeastaan on kyse ja tutustuttiin hiukan erilaisiin keinoihin muuttaa maailmaa. Sunnuntain tiukin puristus oli polveileva keskustelu kaikista niistä globaaleista haasteista, mitä meillä on ratkaistavanamme. Huolta aiheutti erityisesti ilmastonmuutos ja vaikeilta, mutta tärkeiltä tuntuvat talouden kysymykset. Eriarvoisuus ja ihmisoikeuksien toteutuminen olivat myös vahvasti esillä. Erilaisia näkemyksiä heiteltiin ilmoille myös siitä, mikä on kuluttajavaikuttamisen rooli ja onko pyrkimys kuluttaa eettisesti riittävä vaikuttamisen tapa.
Konkreettisimpia keskusteluja vaikuttamisesta ja kirvoitti erityisesti koulutusviikonlopun vieraat, ihka elävät kansalaisvaikuttajat! Omasta innostuksestaan ja tavoistaan toimia kertoi tuore kunnallisvaikuttaja Veikko Pajunen, joka kertoi, kuinka hän tuli ystävien kannustamana lähteneeksi mukaan Tampereen vihreisiin ja lopulta kunnallisvaaliehdokkaaksi saakka. Laura Meller kertoi omasta turhautumisestaan ilmastonmuutoksen torjunnan löperyyteen ja siitä, kuinka se kannusti häntä ryhtymään Maan ystävät ry:n ilmastokampanjavastaavaksi ja Polttava Kysymys -ilmastolakikampanjan aktiiviksi. Reetta Leinonen taas haluaa hyödyntää omaa ammattiosaamistaan lääkärinä työskentelemällä vapaaehtoisena Global Clinicillä, joka tarjoaa terveyspalveluja paperittomille ihmisille. Viveca Hedengren puolestaan kertoi toiminnastaan kehitysyhteistyön ja globaalikasvatuksen parissa Suomi-Mosambik -seuran aktiivina.
Koulutusohjelman osallistujia kiinnosti erityisesti se, kuinka säilyttää motivaatio ja innostus vaikuttamistyössä. Mitä tehdä, kun tuntuu siltä että mikään ei muutu vaikka kuinka yrittäisi? Maan ystävien ilmastokampanjavastaava Laura kannusti osallistujia sinnikkyyteen. Häntä on auttanut ajatus siitä, ettei mikään asia lopullisesti ratkea yhden teon tai tekemättä jättämisen mukana, vaan sinnikkyys ja jatkuva yrittäminen ovat valttia. Uutta puhtia voi ammentaa myös muiden onnistumisista ja rohkeudesta. Ihmiset ovat saaneet ja saavat koko ajan muutosta aikaan maailmalla, näitä hyviä esimerkkejä kannattaa lukea vaikka verkosta ja ammentaa niistä voimaa myös itselle.
Kymmeniä vuosia vapaaehtoistoiminnassa mukana ollut ”Viccan” myötäili ja totesi, että vaikuttamistyössä on hyväksyttävä jatkuva liike edes takaisin. Välillä asiat etenevät ja toisinaan otetaan askelia taaksepäin, mutta tärkeintä on yrittää käyttää oma aikansa hyvien asioiden edistämiseen. Toiminta itsessään ja omien arvojen toteuttaminen epäonnistumisista huolimatta tuovat sisältöä ja merkitystä elämään. Japanilaiset runot ja hetki luonnon helmassa auttavat myös, kun epätoivo meinaa vallata mielen. Ja pienistäkin edistysaskelista pitää osata ottaa ilo irti!
Koulutusohjelman osallistujat kokoontuvat yhteen jälleen ensi vuonna helmikuussa ja maaliskuussa. Ennen helmikuun tapaamista osallistujat perehtyvät itsenäisesti johonkin itseään kiinnostavaan teemaan. Toisia kiinnosti ihmisoikeudet, osalle kansainväliset ilmastoneuvottelut tai talouden kiemurat olivat innostavin teema. Seuraavaa tapaamiskertaa jäätiin odottamaan innostuneissa tunnelmissa.
Viikonlopun aikana monen silmät olivat avautuneet vaikuttamiskeinojen kirjolle ja muutama juurtunut ennakkokäsitys maailmasta ja ”järjestöhipeistä” oli asettunut uuteen valoon. Monelle parasta viikonlopussa olivat lopulta toiset kurssin osallistujat, uudet tuttavuudet, joilla erilaisten taustojen ja lähtökohtien vuoksi oli tarjota toisilleen uusia ja yllättäviäkin näkökulmia. Ehtaa maailmaparannushenkeä oli selvästi ilmassa ja mikä parasta, hengen höysteenä oli muutamia keskenään hyvinkin erilaisia näkemyksiä maailmasta ja sen muuttamisesta!
