Jotta yksittäiset teot jäisivät pysyvämmäksi ja ohjaisivat meitä järjestelmällisemmin koko yhteiskuntaan kohdentuvaan muutokseen, tarvitsemme rinnalle myös linjauksia ja rakenteiden muuttamista, kirjoittaa Fingon vaikuttamistyön kestävän kehityksen johtaja Rilli Lappalainen.
Teksti: Rilli Lappalainen
Digiloikka, klaustrofobia, epävarmuus, ahdistus, viha, rentous, vapaus… Tämänkaltaisia tunteita ja ajatuksia tuntuu pyörivän ihmisten mielissä eri puolilla maailmaa tällä hetkellä. COVID-19 yhdistää, halusimme tai emme, eri tilanteissa olevia ihmisiä tunnetasolla niin hyvinvointivaltion palveluiden parissa olevia kuin pakolaisleirilläkin eläviä. Jokainen meistä on omassa tilanteessamme joutunut mukautumaan ja opettelemaan uutta.
Uusia taitoja me tulemme tarvitsemaankin. Korona jättää jälkensä maailmaan jollain tavalla joka tapauksessa. UNESCO kerää parhaillaan ajatuksia siitä millaista koulutusta, kasvatusta ja oppimista tarvitsemme tulevaisuudessa, jotta kestävä kehitys toteutuu. Horisontti on peräti vuodessa 2050, mutta käytännössä jokainen meistä tarvitsee näitä taitoja jo tänään.
Järjestimme viime viikolla asiasta kiinnostuneille järjestöille keskustelutilaisuuden ja sieltä nousi esiin seuraavanlaisia taitoja: uteliaisuuden herättäminen, aiemman opitun tarkastelu uudessa valossa, täyteen potentiaaliin kasvaminen dialogissa muiden kanssa, mukautuva ajattelu, luovuuden kehittäminen ja muutoksen aikaansaaminen yhdessä maapallon ekologiset reunaehdot huomioiden.
Pohdinnoissa nousi hienosti esiin se, että meidän täytyisi oppia unelmoimaan erilaisia utopioita, ei antaa sijaa dystopioille ja negatiivisuudelle. Helppo sanoa ja vähän vaikeampi toteuttaa. Uusia asioita pitää kuitenkin harjoitella, jotta taidot lopulta karttuvat – niin myös tulevaisuusajattelua. Uuden opettelua pitää toistaa, jotta myös taidot karttuvat.
Iloa vanhoista ja uusista taidoista sekä innovaatioista
Taitojen ei välttämättä tarvitse olla aina uuden digihärpäkkeen haltuunottoa. Olemme Bridge 47 -verkostossa käyneet myös keskustelua kollegoiden kanssa eri puolilla maailmaa tilanteesta, jossa nyt elämme ja samat asiat nousevat esiin sielläkin. Monet ns. vanhat keinot ovat nousseet uuteen uskoon. Postikortin lähettäminen ja saaminen tuntuukin merkitykselliseltä. Yllättäen kotiopettajiksi joutuneet vanhemmat arvostavat niin opettajia kuin järjestöjen tuottamaan materiaalia ja oppivat samalla itsekin. Toisaalta uuden oppimista voi olla poisoppiminen, esimerkiksi luopuminen jostakin kestävälle tulevaisuudelle haitallisesta toimintatavasta. Huolta tuottaa se, miten julkisen tilan kaventuminen nyt poikkeusoloissa voi jäädä pysyväksi tai miten sosiaalisen median tai tietokoneiden käyttöön tottumattomat eivät syrjäydy. Iloa tuottavat yksittäiset innovaatiot konserteista parvekkeilla ja satavuotiaan lenkkeily.
Viime viikonloppuna Global citizen -järjestö, joka on järjestänyt jo viiden vuoden ajan New Yorkissa YK:n yleiskokouksen aikaan massiivisen konserttitapahtuman keskuspuistossa, tuotti nyt live-konsertin Lady Gagan johdolla. Jättääkö yksi konserttitapahtuma pysyvän muutoksen maailmaan, jää nähtäväksi, mutta ainakin se tuotti hetkellistä iloa miljoonille. Hiukan samanlaista positiivista muutosta pyrkii tukemaan Suomessa valtioneuvoston kanslian tukema Suomi toimii -kampanja, jossa kutsutaan kaikki mukaan viestintätalkoisiin vahvistamaan uudessa tilanteessa luottamusta oman elämän hallintaan, instituutioihin ja yhteisöihin.
Kansallisilla linjauksilla järjestelmällistä ja johdonmukaista työtä
Jotta yksittäiset teot jäisivät pysyvämmäksi ja ohjaisivat meitä järjestelmällisemmin koko yhteiskuntaan kohdentuvaan muutokseen, tarvitsemme rinnalle myös linjauksia ja rakenteiden muuttamista. Opetus- ja kulttuuriministeriö on juuri laatinut linjaukset, joiden avulla se ohjaa omaa hallinnonalaansa kestävälle pohjalle toteuttaen omaa osaansa Agenda2030:n toteuttamisessa. OKM:n mukaan sen erityinen vastuu on sosiaalisessa kestävyydessä, kuten sivistyksen ja ihmisten hyvinvoinnin vahvistamisessa. Se tarkoittaa mm. sivistyksellisten oikeuksien yhdenvertaista toteutumista, korkealaatuista varhaiskasvatusta, osaamisen ja koulutustason nostoa, jatkuvaa oppimista, tiedon saatavuutta, kulttuurisia oikeuksia sekä hyvinvointia ja osallisuutta.
Näitä asioita me linjausten valmisteluun osallistuneet sidosryhmätkin pidämme tärkeinä ja haluamme olla yhdessä myös jatkossa edistämässä. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan toimilla edistetään kulttuurista muutosta, joka on edellytyksenä muutokselle kohti kokonaisvaltaista kestävää kehitystä. Tämä on hieno alku edistämään sisäistä johdonmukaisuutta kestävän kehityksen toteuttamisessa. Jotta pääsemme vieläkin pidemmälle, tarvitaan laajempaa panostusta oppimisen, koulutuksen ja kasvatuksen keinoin kaikkialle yhteiskuntaan. Tässä tukena voi käyttää mm. viime marraskuussa järjestetyn Envision 4.7 -konferenssin suosituksia. Konferenssi toi yhteen 200 toimijaa eri puolilta maailmaa luomaan yhteistä näkemystä siitä, miten Euroopan unioni voisi paremmin tukea aktiivisen kansalaisuuden toteutumista. Kestävä tulevaisuus tarvitsee jokaista yksilöä ottamaan kestävyysloikan, mutta samalla aktiivisuutta tukevia kansallisia ja kansainvälisiä rakenteita.
