Hanasaaren kulttuurikeskuksessa kokoontuu 5.-7.5.2014 kansainvälinen globaalikasvatuksen symposium. Globaalin kansalaisuuden teemojen äärelle kokoontuu yli viisikymmentä tutkijaa, koulujen johtajaa, viranomaista ja kansalaisjärjestöjen edustajaa. Suomen järjestökentältä paikalla ovat ainakin Kepa, Amnesty, YK-liitto, Unicef ja Plan. Seminaari liittyy Opetushallituksen Koulut kehityskumppaneina-hankkeeseen ja Suomen opetussuunnitelmauudistukseen.
Teksti: Minna Mannert
Seminaarin ensimmäisenä päivänä kuultiin Suomen opetussuunnitelmauudistuksen (linkki) taustoista globaalikasvatuksen näkökulmasta. Opetushallituksen Irmeli Halinen, Liisa Jääskeläinen ja Paula Mattila toivat esityksissään esiin, kuinka muuttuva maailma haastaa opetussuunnitelman tekijät. Vaikka Suomen koulujärjestelmä on kansainvälisesti palkittu, tarvitaan silti uudistuksia, jotta koulu mukautuisi yhteiskunnan muutoksiin.
Globaali kansalaisuus on entistä keskeisempänä kompetenssina uusissa opetussuunnitelman perusteiden luonnoksissa. Globaali kansalaisuus merkitsee Opetushallituksen puheenvuorojen mukaan muun muassa oppilaan valmiuksia kulttuurien väliseen vuoropuheluun ja empatiaan. Se on kansainvälistä kansalaisuutta, jota luonnehtivat ympäristövastuu ja universaali etiikka sekä vastuullinen toimijuus globaalin yhteisön jäsenenä. Suomalaisen koulumaailman kehittämisen keskiössä on sivistyksen käsite, joka voidaan ymmärtää pyrkimyksenä laaja-alaiseen osaamiseen ja viisauteen. On tärkeää, ettei koulusivistyksen tavoitteita määriteltäessä tartuta pelkästään talouden maailmasta nouseviin laadun ja edistyksen määritelmiin.
Uuden opetussuunnitelman valossa suomalaiset koulut voidaan nähdä globaalisti jopa muutosagentteina paremman maailman puolesta. Meneillä olevan opetussuunnitelmauudistuksen osana Opetushallitus on haastanut muutamia kouluja kehityskumppanuushankkeisiin tutkimaan, mitä kahdeksas vuosituhattavoite, globaali kumppanuus, voisi tarkoittaa kouluille käytännössä (linkki). Oppimisen poluilla ollaan eri vaiheissa, ja vaikuttaa siltä että matka kohti globaalia kumppanuutta ansaitsee vielä paljon huomiota. Järjestöillä on koulujen kansainvälistymiseen paljon kokemus- ja tutkimustietoa jaettavaksi nimenomaan kumppanuuden näkökulmasta.
Suomalainen koulujärjestelmä saa seminaarissa paljon kiitosta osakseen. Maamme koulutuspolitiikka on taannut jokaiselle mahdollisuudet vaikuttaa omiin elinolosuhteisiin kouluttamitumisen kautta. Ihmisoikeuksia ja globaalikasvatusta on tuettu jo monin tavoin. Toisaalta opetussuunnitelmauudistuksessa oppilaiden hyvinvointia ja opetuksen tavoitteita määriteltäessä on tarkasteltu kriittisesti myös suomalaisen yhteiskunnan kipukohtia, kuten vuorovaikutustaitojen puutteellista osaamistamme. Koulukiusaamiseen ja rasismiin on suomalaisessa koulussa nollatoleranssi jatkossakin.
GENE-verkoston neuvonantaja ja itävaltalainen koulun johtaja Liam Wegimont loi esityksessään taustoitusta globaalikasvatuksen tilanteeseen ja käsitteistöön. Vuonna 2002 Maastrichtissa muotoiltu globaalikasvatuksen määritelmä (linkki) on hyödyllinen ja käytännöllinen työkalu, vaikkei olekaan kovin täsmällinen tai tieteellinen. “Maastrichtin määritelmä ei ole niinkään tiedettä kuin runoutta”, toteaa Wegimont. Tämä on ehkä ollut juuri määritelmän vahvuus.
Globaalikasvatus voidaan nähdä sateenvarjona tai ikkunana maailmaan. Wegimontin mukaan globaalikasvatustoiminta on viimeisen vuosikymmenen aikana jäntevöitynyt Euroopassa monin tavoin. Evaluointimenetelmiin on kiinnitetty enemmän huomiota, ministeriöiden strateginen sitoutuminen globaalikasvatukseen on parantunut ja myös kansalaisjärjestöt ovat tiivistäneet yhteistyötään aiheen tiimoilta. Jatkossa tarvitaan yhä enemmän eri tieteenalojen välistä vuoropuhelua ja paluuta globaalikasvatusta ohjaavien arvojen ja periaatteiden alkulähteille.
Seminaarin keskustelu jatkuu vielä kaksi päivää muun muassa maailmankansalaisen etiikan, kansalaistaitojen, ympäristövastuun ja monikulttuurisuuden teemojen ympärillä pienryhmissä, joissa kansalaisjärjestöillä on monia mahdollisuuksia hedelmälliseen vuoropuheluun niin koulujen, viranomaisten kuin tutkijoidenkin kanssa.
