Maanantaina 20.5.2013 vietettiin Opetushallituksen järjestämää Koulut kehityskumppaneina (KOMPPI)-hankkeen avausseminaaria. Hanke on ulkoministeriön rahoittama projekti, joka tarjosi tänä keväänä kouluille mahdollisuuden hakea avustusta globaalin kehityskumppanuuden kehittämiseen.
Teksti: Minna Mannert
Opetushallitus valitsi hakemuksista 13 eri kouluasteilla tapahtuvaa hanketta ympäri Suomen. Hankkeissa on tarkoitus kokeilla ja tutkia käytännössä, mitä voisi olla kehityskumppanuus suomalaisen ja Etelän koulun välillä. Keinoina hankkeissa käytetään muun muassa opintomatkaa, videokonferensseja ja aurinkokeitinten rakentamista yhdessä. Kuninkaantien koulu Espoosta aikoo hankkeessaan tutustua afrikkalaisen kumppaninsa kanssa ruoantuotannon eroihin ja yhtäläisyyksiin. Seinäjoella puolestaan jatketaan työtä oppiainerajat ylittävän globaalin opintokokonaisuuden toteuttamisessa. Hankkeen oivalluksista saadaan toivottavasti sisältöä myös opetussuunnitelmien kehittämistyöhön.
Kokonaisuudessaan Koulut kehityskumppaneina-hanke pyrkii toiminnallisesti tutkimaan, miten koulumaailmassa voisi edistää sellaista globaalin kansalaisen taitoa kuin kehityskumppanuus. Hanke on jatkoa aiemmalle Opetushallituksen Maailmankansalaisena Suomessa-hankkeelle. On ilahduttavaa, että järjestöjen ja koulujen välinen yhteistyö on tässä hankkeessa otettu aiempaa vahvemmin huomioon, ja myös järjestöjä on kutsuttu yhteisen pöydän ääreen kehittämään globaalikasvatusta kouluissa.
Seminaarissa toisensa kohtasivat tutkimus, koulumaailma, järjestöt ja viranomaiset. Mukana oli myös hankekoulujen oppilaita. Omassa puheenvuorossani toin esiin järjestöjen tekemää monimuotoista ja ammattimaista globaalikasvatustyötä ja haastoin tekemään työtä rohkeasti tutkivalla ja arvioivalla työottella. Järjestöjen materiaaleista esillä olivat muun muassa Rauhankasvatusinstituutin globaalikasvatuksen matkalaukut.
Päivässä pohdittiin muun muassa Hannele Cantellin alustuksen pohjalta sitä, kuinka saavuttaa koulussa pysyviä globaalikasvatuksen tuloksia, joihin osallistuvat kouluyhteisössä muutkin kuin yksi innostunut opettaja. Mitä sitten voisivat olla globaalin Etelän opit suomalaisille opiskelijoille? Hankkeiden toteuttajat odottivat ainakin oppivansa yhteisöllistä elämäntapaa ja ihmissuhteiden tärkeyttä. Myös opintomatkoilla on paikkansa globaalikasvatuksessa. Ne mahdollistavat aitoa ja avointa kohtaamista – että nähdään se ihminen kasvokkain, eikä pelkästään chattailla netissä.
