Muoviton maaliskuu haastoi ihmisiä vähentämään muovin kulutustaan. Jatkossa huomiota pitäisi kiinnittää yksittäisten ostopäätösten sijaan kulutuskulttuuriin rakenteellisena ongelmana.
Teksti: Heidi Saarinen Kuva: Pexels
Sosiaalinen media täyttyi muovittoman maaliskuun aikana blogeista, postauksista ja tviiteistä, joissa ihmisiä kannustetaan irrottautumaan muovista. Tärkeä asia, hieno kampanja, mutta muoviongelma vaatii laajempaa tarkastelua.
Muovijätteen kasautuminen luontoon ja päätyminen meriin jätepyörteiksi on osa suurempaa kestämättömän kertakäyttökulutuksen ongelmaa, jota ei voida ratkaista vuosittaisella somekampanjalla tai näppärillä vinkkilistoilla. Vaikka Muoviton maaliskuu -kampanja oli erittäin onnistunut ja antoi näkyvyyttä käytännön ratkaisuille muovijätteen vähentämiseksi, se eristi muoviongelman omaksi saarekkeekseen. Kampanja tarjosi maailman merien pelastamiseksi kestokasseja, termosmukeja ja bambuhammasharjoja syventymättä nykyisen kulutuskulttuurin rakenteelliseen ongelmaan kokonaisilmiönä.
Muovijätteen ongelma on vain osa laajempaa yhteiskunnallista throw-away society -ilmiötä, jota kuvaa ylikulutus ja kertakäyttöisyys . Tuotteet ostetaan, käytetään ja heitetään pois hyvin pian, sillä aina löytyy uusi, halpa ja helposti poisheitettävä tavara tilalle, oli kyse sitten muovipulloista, vaatteista tai elektroniikasta.
Kyse on siis kokonaisesta kulutuskulttuurin ilmiöstä, eikä muovin korvaaminen biohajoavalla materiaalilla muuta ylikulutuksen ongelmaa – päinvastoin. Biohajoavat tuotteet voivat jopa rohkaista kuluttajia ostamaan enemmän mainostamalla ja tuotteistamalla ympäristöystävällisyyttä ja luonnonmukaisuutta. Ekologisin vaihtoehto olisi olla ostamatta mitään sen sijaan, että muovi korvattaisiin toisella materiaalilla.
Muoviton maaliskuu -kampanja on hyvä tapa herättää yhteiskunnallista keskustelua ympäristöongelmista ja kertakulutuksesta. Tuotteiden kertakäyttö on opittu tapa, joka on joskus rakentunut ja vakiintunut, mutta joka samasta syystä on myös poisopittavissa. Pelkän muovijätteen vähentämisen sijaan omaa kuluttajuutta tulisi tarkastella kokonaisuutena, jolloin kulutuskulttuurin muutos on mahdollinen.
Entä jos erilaisten tuotteiden ostamisen sijaan rakentaisimme tavaroiden uusiokäytön ja innovaation kulttuuria? Tällöin muovin hyviä puolia, kestävyyttä ja pitkäikäisyyttä, voisi hyödyntää uuden kestävämmän kulutuskulttuurin luomiseksi.
