Suomalaiset opettajat pääsivät loppukeväästä mukaan kansainväliseen tutkimushankkeeseen, jossa etsitään toimivia tapoja kriittiseen globaalikasvatukseen.
Teksti: Sanna Rekola Kuva: Pixabay
Globaalikasvatus on merkittävä yhteiskunnallinen muutosvoima, jos sitä tehdään valta-asetelmat ja normit tiedostaen. Joukko suomalaisia opettajia valittiin mukaan kansainväliseen tutkimushankkeeseen, jossa etsittiin toimivia tapoja tehdä kriittistä globaalikasvatusta ja testattiin tutkijoiden kehittämää työkalua.
Tutkimushankkeen innostajana toimii nuorten laatima ”International Youth White Paper on Global Citizenship” -kannanotto, joka syntyi viime vuonna kolmannessa Unescon Global Citizenship -foorumissa.
Kannanotossaan nuoret vaativat kriittisempää globaalikasvatusta. Heidän mielestään koulun on kannettava vastuuta ja uskallettava tarttua vaikeisiin ja joskus epämukaviinkin kysymyksiin. Globaalioppiminen ei aina ole mukavaa. Se voi olla haastavaa ja jopa hankalaa. Asioihin ei välttämättä ole tarjolla selkeitä vastauksia ja on uskallettava kyseenalaistaa myös omia toimintatapoja ja valintoja.
Tutkimushankkeessa on hyödynnetty Vanessa Andreotin HEADS UP -muistilistaa (2012). Siinä alleviivataan kriittisen globaalikasvatuksen näkökulmasta tärkeitä tekijöitä, joita ilman toiminnalla voidaan päätyä vahvistamaan sellaisia arvoja ja asenteita, joiden purkamiseen globaalikasvatuksen tulisi tähdätä.
HEADS UP muodostuu seuraavista käsitteistä, joiden avulla globaalikasvatusta voi arvioida kriittisesti:
Hegemony. Vahvistammeko globaalikasvatuksella jonkun yksittäisen ryhmän valta-asemaa suhteessa muihin? Kannustammeko ihmisiä tutkimaan asioita kriittisesti ja monista eri näkökulmista?
Ethnocentrism. Onko globaalikasvatuksen taustalla oletus yhdestä oikeasta tavasta katsoa asioita? Pidämmekö länsimaista ajattelutapaa universaalina vai arvostammeko myös muita näkökulmia ja tapoja katsoa maailmaa?
Ahistoricism. Tuommeko globaalikasvatuksessa esille käsiteltävän asian taustalla vaikuttavat tekijät ja ajalliset ulottuvuudet? Hahmotammeko ongelmien juurisyitä ja omaa suhdettamme niihin?
Depoliticization. Teemmekö globaalikasvatuksella näkyväksi kehityshaasteiden taustalla vaikuttavia ideologisia syitä ja valta-asetelmia? Tunnistammeko omat ideologiset lähtökohtamme globaalikasvattajina?
Salvationism. Esitämmekö kehitysyhteistyön ja köyhdytettyjen ihmisryhmien auttamisen länsimaalaisten toimijoiden jalona maailmanpelastustehtävänä?
Un-complicated solutions. Tarjoammeko globaalikasvatuksella liian helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin, globaaleihin haasteisiin vai hahmotammeko systeemisen muutoksen välttämättömyyden kestävässä ongelmienratkaisussa?
Paternalism. Esitämmekö apua tarvitsevat ihmisryhmät heikkoina ja osaamattomina vai omasta elämästään vastuun ottavina aktiivisina toimijoina?
Globaalin eriarvoisuuden väheneminen edellyttää sitä, että osaamme arvioida omaa toimintaamme kriittisin silmin. Hyvä tarkoitus ei aina takaa toivottua lopputulosta. Laadukas globaalikasvatus tekee näkyväksi epäkohtien taustalla vaikuttavia juurisyitä. Tässä kohdassa keskustelu politisoituu. On puhuttava ideologioista, normeista, vallankäytöstä ja etuoikeuksista.
On hienoa, että globaalikasvatusta käsittelevää tutkimusta tehdään yhä enemmän. Tutkijoiden ja toimijoiden välinen vuoropuhelu on niin ikään tervetullutta, jotta myös käytännöt muuttuvat. Kansainvälinen tutkimushanke tuo toivottavasti lisää eväitä globaalikasvatuksen laadun kehittämiseen.
Lue lisää
Tutkimushanke “Teaching for sustainable development through ethical global issues pedagogy: Participatory research with teachers in Finland, Sweden and the UK”
International Youth White Paper on Global Citizenship, Unesco Forum on Global Citizenship 2017 (pdf)
Vanessa Andreotti: Editor’s preface ‘HEADS UP’ (pdf), Critical Literacy: Theories and Practices 6:1 2012
