Miten tulevaisuutta tulisi kuvitella? Miten rakentaa kestävää tulevaisuutta? Näitä kysymyksiä Transformer 2030 – Tulevaisuuden tekijät -hankkeen uusi projektipäällikkö Saana Ylikruuvi pohtii kirjoituksessaan.
Teksti: Saana Ylikruuvi Kuva: iStock / Ville Heikkinen
ON VUOSI 2040. On satanut ja kenkäni ovat märät vaeltaessani avotunturissa kaatosateessa. Voin kuitenkin istua yhdessä muiden matkaajien kanssa kodassa lämmittelemässä, ennen kuin menen omaan telttaani yöksi.
ILLALLA LAITTAESSANI pääni tyynyyn, työasiat hieman hiipivät mieleeni. Pidän työstäni, se on jotain mitä olen aina haaveillut; päivittäin töiden tekemistä oikeudenmukaisemman ja paremman maailman eteen. Huolimatta siitä, että viihdyn ja pääsen tekemään itselleni tärkeitä asioita päivittäin, olen iloinen mahdollisuudesta lomaan.
Onko tulevaisuus hyvä vai paha?
Halusin aloittaa kirjoituksen omalla utopiallani, mutta 25-vuotiaana oli yllättävän hankala aloittaa pohtimaan, millaista elämäni on, kun olen 44-vuotias. Lopulta ainoa mistä haaveilin, oli, että pystyisin elämään uudelleen tänä kesänä koetun, lopulta kaikkeudessaan hyvin yksinkertaisen hetken; telttayö Hetta-Pallaksen kansallispuistossa Montellin majan pihassa. Utopia saattaa kuulostaa lapselliselta, naurettavankin helpolta, mutta sitä se ei totta tosiaan ole.
Tällä hetkellä tulevaisuuteen liittyy paljon epävarmuutta. Valmistumisen kynnyksellä epävarmuutta aiheuttavat niin tulevaisuuden työnäkymät kuin kestävyyskriisi ja etenevä ilmastonmuutos. Lopulta kun kysyn itseltäni kysymyksen “millainen elämäni on 19 vuoden päästä” on samalla kysyttävä, millainen maailma on vuonna 2040. Onko silloin mahdollisuutta utopiani kaltaiseen tilanteeseen?
Nykyhetkessä kun katsoo kymmeniä vuosia sitten tehtyjä scifi-elokuvia, joissa autojen on kuviteltu lentävän, tulee herkästi miettineeksi, miten ihmiset ovat edes kuvitelleet sellaisia asioita. Nuo elokuvat ovat tulevaisuususkon tuotoksia. Kun mietin nykyajan tulevaisuuteen suuntautuvia elokuvia, ovat kaikki mieleeni tulevat lähes poikkeuksetta elokuvia siitä, miten maailma tuhoutuu. Kaupungit jäävät veden alle, syttyy ydinsota, äärimmäisen tarttuva ja vaarallinen virus alkaa leviämään tai zombit valtaavat maailman.
Luin muutama viikko sitten uutisen tutkimuksesta, miten haikannat ovat vahingoittuneet viihdemaailman luotua haista vaarallisen kuvan. Voisiko sama käydä tulevaisuudelle? Voiko tulevaisuus vahingoittua, jos se maalataan pääsääntöisesti pahana ja ei-toivottuna?
Olematon tulevaisuus
Tulevaisuus ei ole ennalta kirjoitettua tai määrättyä, vaan se voi olla jotain täysin odottamatonta. Voimme ennakoida asioiden tapahtumista ja tietynlainen ennustettavuus on toivottuakin. Arkipäiväiset tapahtumat kuten kaupassa kassalla käynti helpottuvat huomattavasti, kun tiedämme, miten myyjän kanssa kommunikoidaan ja miten ostokset maksetaan. Samaan aikaan yllättävä sadekuuro saattaa pilata kesäisen piknikin, sillä ennusteet eivät aina pidä täysin paikkaansa. Sama on tulevaisuuden kanssa. Voimme suunnitella, miten toivoisimme esimerkiksi koulutuspolkumme menevän, mutta emme välttämättä saa haluamaamme opiskelupaikkaa. Voimme kuvitella ilmastonmuutoksen ja ekokriisin pahimpien skenaarioiden tapahtuva, mutta ne voidaan myös välttää.
Ajatus siitä, että tulevaisuus on jotain, mitä ei ole olemassa, voi tuntua pelottavalta. Se jättää kaiken mahdolliseksi, ja mikä olisikaan kamalampaa kuin asioiden muuttuminen. Samalla, mikäpä olisi sen ihanampaa kuin se, että voisimme muuttaa epäkohtina pitämiämme asioita.
Tulevaisuus rakentuu ihmisten toiminnan kautta. Usein jonkinlainen ajatus tulevasta vaikuttaa tekemiimme valintoihin ja sitä kautta toimintaamme. Jos haluamme ostaa tulevaisuudessa oman asunnon, säästämme mahdollisuuksien mukaan. Jos kuvittelemme tulevaisuuden, jossa ilmastonmuutosta on saatu hidastettua, voimme valita elämätapoja, jotka edistävät tuon tulevaisuuskuvan saavuttamista.
Haluan ajatella niin, että minkä voi kuvitella, voi saavuttaa. Jos jotain ei voi kuvitella, miten sitä kohti voi mennä tietämättä millaisia askelia on otettava? Jokainen meistä ajattelee tulevaisuutta ja sen vuoksi on tärkeää, että uskomme kuvittelemamme tulevaisuuden mahdollisuuteen, tiedämme miten sen voi saavuttaa ja osaamme lähteä sitä kohti.
Koulu kestävää tulevaisuutta rakentamassa
Transformer 2030 -Tulevaisuuden tekijät -hanke tarjoaa opettajille menetelmiä tulevaisuusajatteluun. Se tarjoaa tietoa erilaisista kestävyyteen liittyvistä teemoista ja aiheista sekä taitoa irrottautua utopia-ajattelua rajoittavista tekijöistä tavoitteenaan antaa työkaluja konkreettisten utopioiden luomiseen. Hankkeessa on mahdollista rakentaa tulevaisuususkoa paitsi itseensä, myös ympäristöönsä.
Osallistujat toteuttavat hankkeessa projektityönä oman utopiansa eli toivotun tulevaisuutensa oppilaitoksessaan tai yhteisössään. Tavoitteena on löytää kestävä, konkreetti utopia, jonka saavuttamiseen rakennetaan polkua projektityön toisessa vaiheessa. Sitä kautta koulutus tarjoaa opettajille työkaluja toivotun tulevaisuuden rakentamiseen.
Koulutuksesta opettajat saavat menetelmiä, miten he voivat tuoda tulevaisuusajattelua omaan opetukseensa. Yhteiskunta kohtaa tällä hetkellä suuria ja monimutkaisia haasteita, joiden ratkaisuun on löydettävä avaimet. Jokaisen tulevaisuuteen, erityisesti lasten ja nuorten, liittyy huolia koskien koulutusta, työtä ja läheisiä sekä huolia koskien globaaleja haasteita. Jokaisen tulisi tuntea osallisuutta oman polun ja globaalien haasteiden ratkaisemisessa, sillä avaimet eivät odota löytämistään, vaan me itse olemme avaimia kestävän tulevaisuuden rakentamiseen.
Jotta voisimme toimia kestävän tulevaisuuden rakentajina, tulisi meidän pystyä kuvittelemaan se, uskoa sen mahdollisuuteen ja ymmärtää, miten voimme sen saavuttaa. Siihen Transformer 2030 – Tulevaisuuden tekijät -hanke tarjoaa opettajille tietoa, keinoja, menetelmiä ja työkaluja.
Ilmoittautuminen syksyn Transformer 2030 – Tulevaisuuden tekijät koulutuksiin on auki. Tule mukaan!
