Teksti: Anna-Maija Sorjanen
Opetusministeriön julkaisu ”Kasvaminen globaaliin vastuuseen – yhteiskunnan toimijoiden puheenvuoroja” pyrkii tarjoamaan erilaisia näkökulmia maailmasta sekä muista ihmisistä ja luonnosta välittämisestä.
Julkaisun toimittajan Liisa Rohwederin mukaan kirjassa esitetään monipuolisia ja osin ristiriitaisiakin puheenvuoroja. Tavoitteena on tarjota lukijalle eväitä pohtia kriittisesti erilaisten toimintaperiaatteiden arvopohjaa ja hahmottaa mitä globaali vastuullisuus voisi arkipäivän tasolla tarkoittaa. Aihetta lähestytään tutkimuksen, elinkeinoelämän, kansalaisjärjestöjen ja median näkökulmasta. Julkaisu on suunnattu ensisijaisesti nuorille aikuisille.
Kansalaisjärjestökentältä julkaisun kirjoittamiseen ovat osallistuneet mm. Aleksi Neuvonen ja Pauliina Jalonen Dodo ry:stä. He kirjoittavat otsikolla ”Ilmastotekoja käytännön tasolla” , jonka alla he pohtivat kuinka ilmastomuutoksen selättämisessä tarvitaan uusia käytösmalleja. Käytösmallien omaksuminen ei kuitenkaan onnistu ilman tarinaa, joka liittää yksilön teot osaksi maailmalaajuista asenne- ja käyttäytymismuutosta. Tämä tarina kuvaisi ainutlaatuista uutta tapahtumasarjaa ihmiskunnan historiassa, jossa yhteiskunta muuttuu ja onnistuu kääntämään päästöt laskuun. Tarinan kertominen on pitkälti kansalaisjärjestöjen tehtävä, esimerkkinä Neuvonen ja Jalonen mainitsevat sen, kuinka järjestöillä on tärkeä rooli ilmastosopimuksista tiedottamisessa niin, että ne ovat ”maallikonkin” ymmärrettävissä.
Timo Tanninen WWF:ltä on kirjoittanut otsikolla ”Globaali metsävarojen käyttö ja suojelu”. Tanninen toteaa, että ellei ihmiskunnan kulutustottumukset muutu, on lähes mahdotonta jarruttaa esimerkiksi sademetsien kaatamista. Paine sademetsiä kohtaan pysyy kovana, mikäli metsien sijaan samalla alueella voidaan kasvattaa tuottoisia viljelykasveja maailmanmarkkinoiden huikeaan kysyntään. YK.n ilmastoneuvotteluissa esitetty mekanismi, jossa maksetaan korvauksia metsien säilyttämiseksi on yksi askel oikeaan suuntaan. Suomen metsien kohdalla ongelma on lähinnä metsien laadussa tapahtuneet suuret muutokset, jotka köyhdyttävät luontoa.
Kepalta teokseen on kirjoittanut toiminnanjohtaja Timo Lappalainen otsikon ”Miten globaali vastuu liittyy ruokakriisiin?” alla. Lappalainen toteaa, että ruokakriisi on romuttanut vallalla olleen oletuksen, jonka mukaan ruokaa on maailmassa riittävästi, mutta sitä ei ole vain jaettu oikeudenmukaisesti. Ruokakriisin myötä myös kriittisyys biopolttoaineita kohtaan on lisääntynyt, mutta onko vaihtoehtoisten energiavaihtoehtojen etsimisen taustalla se, että kehittyneet maat voisivat kuluttaa entiseen malliinsa tai jopa enemmän? Ruokakriisin kohdalla teollisuusmaiden tulisi näyttää esimerkkiä tinkimällä omasta elintasostaan ja kilpailukyvystään kehitysmaiden hyväksi. Olisiko Euroopasta suunnannäyttäjäksi, pohtii Lappalainen.
Julkaisu on neljäs teos, joka on tuotettu opetusministeriön keväällä 2007 käynnistämän projektin Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen tausta-aineistoksi. Kaikki julkaisut löytyvät opetusministeriön internetsivuilta.
