Kuka minä olen ja mikä minuun on vaikuttanut? Mistä tulen ja miten se vaikuttaa siihen, miten katson maailmaa? Mikä on oma roolini eriarvoistavien ja kestämätöntä kehitystä ylläpitävien rakenteiden keskellä? Voinko olla hyvä ihminen, vaikka hyödyn toisia sortavista mekanismeista?
Globaalin sivistyksen iltapäiväkahveilla 27.10. sukellettiin suoraan suuriin ja vaikeisiin kysymyksiin, mutta painotettiin myös armollisuutta. Kaikki mokaa, eikä kukaan osaa vastata kaikkeen. Tilaisuudessa kuultiin alustukset Monikulttuurijärjestöjen verkosto Monihelin toiminnanjohtaja Abdirahim Husseinilta, Maailman Kuvalehden päätoimittajalta Anni Valtoselta ja Good Hair Day -kollektiivista tunnetulta Anti-Racist Forum ry:n hankekoordinaattori Akunna Onwenilta.
Kenen tarinoita kerromme
Iltapäiväkahveilla keskusteltiin eriarvoisuuksien ja stereotypioiden purkamisesta monikulttuurijärjestöjen, kasvatuksen ja journalismin näkökulmista. Yhteisenä teemoina kaikissa puheenvuoroissa esiin nousi rakenteiden ja yksilön toiminnan yhdistäminen ja yhteinen tarkastelu. Jokainen käy itse keskustelua itsensä kanssa, jotta voisi ymmärtää mistä tulee ja mistä muut tulevat. Samanaikaisesti olemme kaikki osa rakenteita, joista eri yksilöt kärsivät tai hyötyvät erilaisilla tavoilla.
Monikulttuurijärjestöjen verkosto Monihelin toiminnanjohtaja Abdirahim Hussein nosti esille toiminnan monikulttuurisuuden edistämiseksi Suomessa ja sen, kuinka tärkeää on aloittaa siitä, että ovathan kaikki mukana – käytämmekö kieltä, jonka kaikki ymmärtävät.
”Saahan sitä tehdä puolesta, mutta tehkää mieluummin meidän kanssa”, Hussein kiteytti.
Kun ihmisillä itsellään on omistajuus projektiin tai uudistukseen, myös vaikuttavuus paranee. Harva myöskään haluaa olla vain projektin kohde tai avunsaaja. Se on huomattu myös Maailma Kuvalehden toimituksessa.
”Haluamme täyttää aukon suomalaisessa mediakentässä ja tuoda esille erilaisia ääniä ja kuvia maailmalta. Myös niistä maista, joista usein näkyvillä on vain kärsimyskuvastoa”, kertoi päätoimittaja Anni Valtonen.
Valtosen mukaan meidän kaikkien tulisi entistä enemmän muistaa ajatella sitä, mistä me kukin tulemme mihinkin tilanteeseen ja mistä positiosta puhumme. Globaalissa sivistyksessä onkin hänen mukaansa paljon kyse myös itsetuntemuksesta. Tähän vaikuttavat monet asiat, mutta oma paikka on helpompi hahmottaa, jos ymmärrys ympäröivästä maailmasta on laaja ja monipuolinen.
Maailman Kuvalehti haluaa näyttää, että olemme osa keskinäisriippuvaisuuksien maailmaa. Lehden toimituksessa kysytään uusien juttuaiheiden äärellä muun muassa, kuka näkyy ja kuuluu, kuka on asiantuntija, kenen tarinoita kerromme ja minkälaisen näkökulman annamme.
”Meidän täytyy muistaa kysyä näitä kysymyksiä. Jatkuvasti”, Valtonen painotti alustuksessaan.
Myös monet opettajat hyödyntävät opetuksessaan Maailman Kuvalehteä, sillä sen avulla oppilaille voidaan avata hyvin monipuolisia maailman ilmiöitä – niin läheltä kuin kaukaakin. Tarve asioiden tekemiselle eri tavalla onkin tunnistettu jo kouluissa ja muuallakin yhteiskunnassa. Silti vaikeuksia ja kipukohtia ilmenee edelleen. Miten hankaluuksien yli voitaisiin päästä?
Miten katsomme maailmaa
”Se kun tehdään asioita eri lailla, voi olla usein aika ravisuttavaakin ihmisille”, arvioi puheenvuorossaan rasismia, etuoikeuksia ja representaatiota työssään paljon käsittelevä Akunna Onwen.
Onwen kertoi usein miettivänsä kysymyksiä, kuten kuka olen ja mitkä asiat minuun ovat vaikuttaneet. Millaisia esikuvia minulla on ollut? Millaista tietoa pidän kaikkein oikeimpana tietona? Mikä on mielestäni normaalia ja mikä epänormaalia?
”Kun olit lapsi, luettiinko sinulle? Millaisia ystäviä vanhempasi halusivat, että sinulla on? Miten vaikka nämä asiat vaikuttavat käsitykseesi maailmasta, itsestä ja ihmisistä?” Onwen kysyi kuulijoilta.
Kun näiden kysymysten pohtimiselle antaa aikaa, voi pikkuhiljaa alkaa hahmottaa, mistä itse tulee ja mistä omat näkökulmat ja ajatukset juontavat juurensa – eli miten itse katsoo maailmaa ja mikä siihen on vaikuttanut.
Onwen kertoi puhuvansa suoraan sorron systeemeistä, vaikka se tuntuukin joskus ihmisistä hankalalta. Ne kuitenkin vaikuttavat meihin kaikkiin, sillä ne ovat mukana yhteiskunnassamme ja vaikuttavat esimerkiksi siihen, mitä pidämme normaalina.
”Esimerkiksi rasismi, ableismi, homofobia, transfobia, läskiviha, luokkaviha, naisviha ja kolonialismi. Kaikki ne sortavat tiettyjä ihmisryhmiä, mutta vaikuttavat meihin kaikkiin.”
Onwenin mukaan on tärkeä oppia tunnistamaan sorron systeemeitä ja nähdä, miten ne vaikuttavat itseen. Esimerkiksi ableisimi, eli vammaisten ihmisten syrjintä, voi olla vammattomalle jotakin, jota hän ei edes huomaa. Rasistiset rekrytointikäytännöt voivat puolestaan hyödyttää sitä, joka ei karsiudu pois hakijoiden joukosta nimensä perusteella.
Tapaamme katsoa maailmaa vaikuttavat esimerkiksi monenlaiset ennakkoluulot, asenteet, oletukset, normit, stereotypiat ja kuvastot. Onwenin mukaan niistä, kuin myös sorron systeemeistä ja esimerkiksi eurosentrisyydestä on tärkeä puhua.
”On todella vaikeaa, jos meillä ei ole mitään mahdollisuutta reflektoida sitä, miten kuvastot, ennakkoluulot, tai sorron systeemit vaikuttavat siihen, miten katsomme maailmaa.”
Rakenteiden tarkastelu voi tuntua raskaalta ja herättää monenlaisia tunteita, mutta Onwenin mukaan siitä ei pidä kuitenkaan tehdä liian suurta individualistista, itseä syyllistävää tai edes kehittävää projektia. Useimmat haluavat olla hyviä ihmisiä, mutta ihmisen hyvyys ei riipu siitä, mikä hänen paikkansa erilaisten rakenteiden ja sortavien systeemien keskellä on, tai kuinka hyvin hän onnistuu itsereflektoimaan. Oleellista on se, miten toimii. Rakenteiden purkamiseen on osattava ottaa myös etäisyyttä ja parhaimmillaan se voi olla lohduttavaa.
”Jos sorron systeemien purkamisessa olisi kyse susta tai musta ihmisinä, niin eihän ne silloin olisi systeemisiä ongelmia”, Onwen tarkensi.
Oman maailmankuvan tarkastelu ja haastaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa ja tunteiden kirjo Onwenin ehdottamia kysymyksiä tarkastellessa voi olla laaja. Onwen painottikin puheessansa sekä tunnetaitojen että empatian tärkeyttä sekä kertoi itse kokevansa usein esimerkiksi vahvaa häpeää.
”Jokainen itsereflektion hetki voi tuntua kamalalta. Jokainen kysymys, jonka esität voi tuntua kamalalta, tai jopa pelottavalta”, Onwen myönsi.
Tunteita ei kuitenkaan pidä pelätä. Niiden voi ajatella kertovan, että tässä tilanteessa on nyt jotain tärkeää ja olennaista. Tunteiden käsittely on osa sorron systeemeiden haastamista.
Jokainen meistä on globaalikasvattaja
Globaalin sivistyksen edelläkävijät -hankkeen projektipäällikkö ja Fingon globaalikasvatuksen asiantuntija Anna Kivimäki-Pelluz pohti iltapäiväkahvien avauspuheenvuorossaan sivistyksen merkitystä:
”Sivistys mielletään usein niin sanotusti kirjaviisaudeksi, ja ehkä vähän ulossulkevaksikin. Ajattelen kuitenkin, että sivistys on – ja sen tulisi olla – myös vahvasti osallistumista, toimintaa, tunteita, tekoja ja sen tarkastelua, mikä on oma roolimme ja vastuumme yhteiskunnan ja maailman kansalaisina.”
Sivistys ja kasvatus voivat olla muutosta aikaansaavia voimia, mutta ne täytyy ymmärtää laajemmin. Kivimäki-Pelluzin mukaan kaikkien on tietyssä mielessä tärkeää toimia globaalikasvattajina, sillä kaikkien tietoja ja osaamista tarvitaan yhteisten, viheliäisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tarvitsemme keskustelua, yhteistyötä ja uudelleenoppimista, mutta myös paljon poisoppimista.
”Liikkeelle on hyvä lähteä sen tosiasian tunnistamisesta, että olemme itse osa sitä systeemiä, joka aiheuttaa ja ylläpitää globaaleja ongelmia. On olennaista oppia katsomaan kriittisesti niitä lähtöoletuksia, joiden pohjalle ajattelumme, toimintamme, kulttuurimme ja systeemimme rakentuu”, Kivimäki-Pelluz kiteytti puheenvuorossaan.
Jotta voimme rakentaa kestävää tulevaisuutta, on tärkeää nostaa esiin vaikeitakin kysymyksiä esimerkiksi vallasta, etuoikeuksista ja rakenteista, jotka pitävät yllä epätasa-arvoa ja kestämätöntä elämäntapaa. Muuten saatamme tahtomattammekin vahvistaa kestämätöntä ja ongelmia ylläpitävää jatkumoa.
Globaalin sivistyksen edelläkävijät -hanke käynnistyi Fingossa elokuussa. Hankkeen tiimoilta on luvassa erilaisia tapahtumia, kirjoituksia ja podcastjaksoja myös kevään 2022 aikana. Pysy kuulolla uutisista hankkeen Facebook-ryhmässä.
