Globaalikasvatuksessa kerrotaan usein Etelän todellisuuksista, kuten siitä, millaista on elämä afrikkalaisessa kylässä. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, kenen tarinoita kuullaan ja kenen näkökulmat pääsevät esiin.
Teksti: Anni Vihriälä
Tätä on pohdittu Kepan Etelän ääni -vertaisoppimisryhmässä, joka kokosi viime vuoden aikana neljään tapaamiseen parisenkymmentä globaalikasvattajaa. Osallistujat pohtivat, mikä on Etelän ääni ja mitä se voi tarkoittaa globaalikasvatuksen laadulle. Jokainen muodosti oman oppimiskysymyksensä, jota työstettiin tapaamisissa. Me kirjurit puolestaan dokumentoimme tapaamisten pohdintoja, vastauksia ja lisäkysymyksiä.
Vertaisoppimisryhmän anti on nyt koottu Southern Voices in Global Education -julkaisuun. Kirjasesta voit lukea Etelän äänen määritelmästä ja siitä, miksi sitä pitäisi käyttää. Löydät myös käytännön esimerkkejä Etelän äänestä eri järjestöjen globaalikasvatuksessa ja tsekkauslistan, jonka avulla globaalikasvatusta tekevät tahot voivat punnita Etelän ääntä omassa työssään. Loppuun on listattu myös vertaisoppimistapaamisiin osallistuneiden oppimiskysymykset.
Vertaisoppimista Etelän äänen parissa jatkettiin maaliskuussa, kun perulaistaustainen, sittemmin pohjoisirlantilaistunut Charo Lanao-Madden saapui kouluttajaksi Kepaan. Kaksipäiväinen koulutus piti sisällään laajaa pohdintaa globaalikasvatuksesta ja esimerkiksi rasismin vastaisen työn suhteesta globaalikasvatukseen.
Lanao-Madden käsitteli myös vertaisoppimistapaamisissa paljon pohdituttanutta aihetta: kenen tarinat Etelästä tulevat kerrotuksi ja millä tavoin. Naurua, nyökkäyksiä ja ahaa-oivalluksia koulutuksen monitaustaisessa osallistujakunnassa kirvoitti kirjailija Chimamanda Ngozi Adichien puheenvuoro The Danger of a Single Story.
