Juha Sipilä sanoo hallituksensa tukevan monikulttuurista Suomea. Samaan aikaan leikataan rajusti järjestöjen globaalikasvatuksesta. Puheet ja teot ovat räikeässä ristiriidassa.
Teksti: Katja Hintikainen
Miten vähentää rasismia suomalaisessa yhteiskunnassa? Miten saada ihmiset kohtaamaan ja keskustelemaan ilman tarpeetonta loukkaamista, uhriutumista ja vääriä mielikuvia vahvistamatta?
Minulla olisi yksinkertainen ehdotus, joka veisi oikeaan suuntaan. Kaikilla meillä tulee olla oikeus saada tietoa siitä, mitä maailmassa oikeastaan tapahtuu ja mistä on kyse pakolaisvirroissa, ilmastonmuutoksessa tai halpatyövoimassa. Ennen kaikkea meidän olisi tärkeää ymmärtää, mitä kaikki tämä tarkoittaa ihmisille eri puolilla maailmaa.
Uskon, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä, empaattisia ja auttavaisia olentoja. Usein olemme myös typeriä, ajattelemattomia ja itsekkäitä, mutta kykenemme myös muuttumaan. Hyvä osoitus tästä on tv-persoona Arman Alizad, joka viime viikolla avoimesti korjasi omia käsityksiään maahanmuutosta ja maahanmuuttajista. Arman kertoi, että hänen vuosien takaiset jyrkät näkemyksensä kumpusivat silkasta tietämättömyydestä. Maailmamme on täynnä väärää tai vähintäänkin yksisilmäistä tietoa, tahallisesti muunneltua totuutta ja epäluuloa. Ruminta on harhainen luulo, jonka mukaan me olemme jotenkin ”noita toisia” arvokkaampia. Onneksi olemme kykeneväisiä oppimaan ja päivittämään käsitystämme maailmasta ja ihmisistä. Aivan kuten Arman teki.
Olennainen kysymys on, suodaanko meille mahdollisuus maailmankuvamme avartamiseen?
Hallituspuolueita ja etenkin hallituspuolueiden johtokolmikkoa on kiivaasti vaadittu osallistumaan rasismikeskusteluun. Joitain varovaisia kannanottoja ja ympäripyöreitä väkivallan vastaisia kannanottoja on SSS-trio suonutkin meille. Stubb twiittasi monikulttuurisuuden olevan rikkaus. Sipilä kertoi hallituksen tukevan monikulttuurista yhteiskuntaa. Soini puolestaan ilmoitti lomakiireiltään ehdittyään pitävänsä niin puoluetoveri Immosen kirjoitusta kuin median toimintaa epäonnistuneena.
On helppo irtisanoutua fyysisestä väkivallasta. Selvästi paljon vaativampaa on laittaa raja oman puolueen jäsenten harjoittamalle rasistiselle käytökselle, imbesilleille heitoille ja suoranaiselle väärän tiedon levittämiselle.
Selvästi kaikkein vaikeinta on tehdä johdonmukaisia päätöksiä ja toimia sanojensa mittaisesti. Hallituspuolueet ovat vetämässä maton alta mahdollisuudeltamme oppia ymmärtämään monikulttuurista maailmaa ja globaaleja ilmiöitä, jotka vaikuttavat myös Suomessa. Hallituksen kaavailemat kehitysyhteistyöleikkaukset koskettavat myös sitä työtä mitä muun muassa järjestöt ovat tehneet lisätäkseen suomalaisten tietoa ja vähentääkseen harhaluuloille perustuvaa oman navan kaivelua.
Kaikilla meillä ei ole mahdollisuutta Armanin tavoin matkustaa töiden puolesta maailmalla, nähdä omin silmin mistä pakolaisuudessa on kyse, kuulla miten koulun sijaan päivänsä työssä viettävät lapset haaveilevat koulusta tai kokea, miten ilmastonmuutos on tuhonnut perheen viljasadon. Sen sijaan tarvitsemme kouluja, opettajia, nuorisotoimintaa, tv- ja radio-ohjelmia, kulttuuritapahtumia ja helposti saatavilla olevaa tietoa, jotka tuovat maailman todellisuuden arkeemme, kotisohville ja kahvipöytiin. Kun tietää ja ymmärtää edes murto-osan siitä, mitä maailmassa tapahtuu, ei maailmankuvassa ole tilaa rasismille, vaan tilalle astuu ymmärrys siitä, että olemme koko ihmiskunta samassa veneessä, ratkomassa yhteisiä haasteita.
Miten sodat ja konfliktit saadaan ratkaistua? Mitä ihmisoikeudet turvataan kaikille? Miten ilmastonmuutos ratkaistaan? Miten suuryritysten verovälttely laitetaan kuriin ja saadaan verovaroja kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen? Näiden kysymysten äärellä olemme yhtä lailla, oli ihonvärimme, sukupuolemme tai etninen taustamme mikä hyvänsä.
Järjestöt ovat jo vuosikymmeniä tuoneet maailman todellisuuden tietoomme hyvin pienin resurssein. Järjestöt ovat vierailleet kouluissa, kouluttaneet opettajia, toimittajia ja nuorisotyöntekijöitä rasisminvastaiseen työhön ja siihen, miten käsitellä omassa työssä globaaleja teemoja. Järjestöt ovat tuottaneet kulttuuritapahtuma, valokuvanäyttelyitä ja tarjonneet tutkittua tietoa. Ihmisoikeudet ja paljon puhuttu sananvapaus kuuluvat myös järjestöjen osaamisalueeseen.
Ilmeisesti Suomen hallitus ei näe tätä työtä enää tarpeellisena. Esimerkiksi järjestöille tärkeä viestintä- ja globaalikasvatustuki ollaan jäädyttämässä ainakin vuodeksi ja tuen jatko on auki. Järjestöjen rahoituksesta leikataan lähes puolet, mikä ei voi olla vaikuttamatta niiden kykyyn osallistua keskusteluun suomalaisessa yhteiskunnassa ja resursseihin tarjota oppimisen ja kokemisen paikkoja. Hallituksen toimien valossa maan johdon rasismin vastaiset kommentit ovat pelkkää sanahelinää.
Toivon todella, että hallitus seisoisi sanojensa takana ja turvaisi mahdollisuutemme oppia ja ymmärtää maailmaa, saada tietoa ja tarpeen tullen muuttaa mielemme. Nykytoimien valossa Suomen hallitus ei ole sitoutunut avoimen, monikulttuurisen Suomen rakentamiseen.
Allekirjoita sinäkin vetoomus kehitysyhteistyövarojen puolesta. pelastetaankehitysyhteistyo.fi
