Kansainvälisyysteemapäivä vai ryhmätöitä globaaleista ilmiöistä? Moni opettaja pohtii, miten globaalikasvatuksen voisi sisällyttää kätevästi osaksi opetusta. Globaalikasvatus ei kuitenkaan saisi jäädä irralliseksi ohjelmanumeroksi, vaan sen pitäisi olla elimellinen osa koulun arkea.
Teksti: Globaalikasvatus tutuksi
Kouluilla on tärkeä rooli yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamisessa. Siksi on hienoa, että uusi opetussuunnitelma painottaa kestävää tulevaisuutta, globaalia vastuuta ja oppilaan roolia ratkaisijana sekä kriittisenä kansalaisena.
Kuten Hanna Niittymäki kirjoittaa blogissa Globaalisti vapautunut, opettaja olisi ideaalitilanteessa globaalikasvattaja koko ajan – omaksuisi globaalikasvattajan identiteetin ja varmistaisi, että lapset ja nuoret saavat riittävät eväät aktiiviseen maailmankansalaisuuteen.
Tämä edellyttää sitä, että globaalikasvatus istutetaan koulun toimintakulttuuriin ja arkeen. Opetussuunnitelman arvopohjaan vahvasti juurrutetut globaalin vastuun ja kestävän kehityksen kysymykset huomioidaan näkökulmana kaikessa mahdollisessa, eikä jätetä vain vaihtoehdoiksi ryhmätöiden tehtävälistaan tai kerran lukukaudessa pidettäviin teemapäiviin.
Opetussuunnitelman arvopohjan omaksuminen käytäntöön vaatii sulattelua. Mitä tarkoittaa, että opetus perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiselle? Mitä tarkoittaa, että meidän tulee tehdä ekologisesti kestäviä valintoja? Mikä on koulun rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa?
Koulu valmentaa lapsia ja nuoria koko elämän mittaiselle matkalle, maailmaan, jota emme (vielä) tunne. Opit eivät saisi kaataa ojaan tulevaisuudessakaan. Miten siis varmistetaan, että nuorten eväät riittävät ja kompetenssit ovat kunnossa?
Opettajan ei tarvitse tietää vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Monia asioita on luonteva pohtia oppilaisen kanssa yhdessä. Opettajan rohkeus tarttua haastaviin kysymyksiin yhdessä oppilaiden kanssa voi jo itsessään olla voimaannuttava kokemus ja avain kriittiseksi maailmankansalaiseksi kasvamiseen.
Oppilaiden kuunteleminen voi joskus aiheuttaa enemmän oppimista kuin heille puhuminen. Valmiiden vastausten sijaan yhteinen tutkimusmatka esimerkiksi ilmastonmuutokseen tai pakolaisuuden syihin vahvistaa valmiuksia aktiiviseen kansalaisuuteen elämässä myöhemminkin.
Opettaja voi myös kutsua koulun ulkopuolisia asiantuntijoita osallistumaan koulun arkeen, hyödyntää valmiita opetusmateriaaleja ja -menetelmiä. On vain luonnollista, jos koulu yhteiskunnallisena toimijana tekee yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.
Yhteiskunnallisen tehtävänsä tiedostanut koulu kehittää toimintaansa kokeilemalla, oppia organisaationa ja ottaa vastaan roolin toimijana, jolla on valtaa ja vastuuta määritellä, millaisessa maailmassa huomenna asumme, millaisia me suomalaiset olemme.
Sanna Rekola
Kirjoittaja työskentelee Kepassa globaalikasvatuksen asiantuntijana ja koordinoi järjestöjen globaalikasvatusverkostoa.
