Globaalikasvatuksella pyritään vaikuttamaan ihmisten arvoihin, asenteisiin ja käyttäytymiseen. Onnistumista voi olla vaikea mitata, mutta sen ei pitäisi syödä globaalikasvatuksen merkitystä.
Teksti: Sanna Rekola
Globaalikasvatuksen vaikutusten arviointi on aina askarruttanut globaalikasvattajia. Ihminen on monimutkainen olento, jonka elämänkokemus, arvot, sosiaaliset verkostot ja toimintaympäristö vaikuttavat siihen, miten hän oppii ja ymmärtää asioita.
Käyttäytymisen muutos on tästä vielä oma lukunsa. Monet tiedostavatkin toimintansa vaikutukset, mutteivat tästä huolimatta muuta käyttäytymistään. Ja vaikka käyttäytyminen muuttuu, miten on mahdollista osoittaa, että muutoksen aiheutti juuri tietty globaalikasvatusaktiviteetti?
Lontoossa hiljattain järjestetyssä Research, Evidence and Policy Learning for Global Education -konferenssissa pohdittiin moniammatillisella osallistujajoukolla juuri tätä: globaalikasvatuksen vaikutusten arvioinnin mahdollisuutta ja mahdottomuutta.
***
Bambergin yliopiston kasvatustieteen professori Annette Scheunpflug haastoi konferenssin osallistujia pohtimaan tuloksiin keskittymisen mielekkyyttä. Tuloksia ja vaikutuksia on tarpeen arvioida, mutta itselleen on syytä olla armollinen: monimutkaisessa maailmassa yksittäisten interventioiden vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset, tai ainakin vaikeasti osoitettavissa.
Scheunpflungin mukaan globaalikasvatusta voi ja pitää tehdä tästä huolimatta. Viime kädessä kysymys on hänen mukaansa utopiasta, siitä millaisen yhteiskunnan haluamme yhdessä rakentaa.
Tiukan tulosten tuijottelun sijaan päättäjien ja viranomaisten olisi muistettava, että globaalikasvatus pohjautuu arvoihin, eikä vain siihen, miten tehokasta toiminta on. Pahimmassa tapauksessa tuloksellisuuden painottaminen kannustaa laatimaan pinnallisia tavoitteita, jotka on helppo saavuttaa.
Tämä on huolestuttava kehitys tilanteessa, jossa maailmalla on monia haasteita ratkottavanaan ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan kaikkia kynnelle kykeneviä.
***
Yhteiskunnallisen muutoksen näkökulmasta globaalikasvatusprojektien rahoitushakemuksia arvioitaessa kiinnostavimpia kysymyksiä ovat: miten relevantti hankkeella tavoiteltu muutos on? Miten innostava ja uskottava toteutustapa on kohderyhmän näkökulmasta? Saadaanko ihmiset aidosti innostumaan? Tarjotaanko eväitä aktiivisen identiteetin omaksumiseen?
Hyvää hankehakemusta lukiessa silmissä alkaa siintää kuva unelmayhteiskunnasta. Suunta on selvä ja toiminnalla otetaan askelia haluttuun suuntaan.
Globaalikasvatuksen tulokset voivat tulla esille vasta vuosien päästä. Yksittäisen globaalikasvatusintervention vaikutusta on tällöinkin vaikea osoittaa. Scheunpflung nosti puheessaan esimerkiksi Saksan päätöksen luopua ydinvoimasta Fukushiman onnettomuuden jälkeen. Oliko syynä onnistunut globaalikasvatus vai onnettomuuden aiheuttama pelko? Sitä on lopulta mahdoton sanoa.
Mahdollista on kuitenkin väittää, että yksittäiset globaalikasvatusinterventiot voivat yhdessä muodostaa ketjun kokemuksia, jotka ohjaavat ihmistä oikeaan suuntaan, askel kerrallaan. Joidenkin ajattelun mullistaa yksi kokemus tai kohtaaminen, jotkut tarvitsevat toistuvaa tukea ja kannustusta.
Yhtä kaikki, muutos on mahdollinen ja sen eteen pitää toimia.
***
Global Education Network Europen (GENE) ja University College Londonin (UCL) järjestämä konferenssi oli laatuaan ensimmäinen. Sen tavoitteena oli vahvistaa viranomaisten, tutkijoiden ja globaalikasvatustoimijoiden välistä yhteistyötä. Globaalikasvatukseen suuntautuneen tutkijaverkoston perustaminen on tervetullut aloite, sillä tietoa tarvitaan globaalikasvatuksen laadun kehittämiseksi.
Tutkijoiden kokoaminen asian taakse vahvistaa toivottavasti myös viranomaisten sitoutumista globaalikasvatuksen tukemiseen ja edistämiseen. Aikaa ei ole hukattavana.
Sen sijaan että globaalikasvatus asetetaan toistuvasti hankalan todistettavuutensa ansiosta kyseenalaiseksi, voidaan myös kysyä, mitä tapahtuisi, jos globaalikasvatusta ei tehtäisi lainkaan. En tiedä rohkeneeko tällaista tulevaisuutta edes ajatella.
