Oppilaat pohtivat omaa kuluttajatyyppiään ja erilaisia kuluttamiseen liittyviä väitteitä.
Vaihe 1
Oppilaat muodostavat ryhmät, joissa miettivät minkälaisena kuluttajatyyppinä itsensä näkevät. Sen jälkeen oppilaat valitsevat ryhmälleen oman kuluttajatyypin. Ryhmä laatii tyypistään tarinoita, draamaesityksiä ja laatii sille kulutustottumusten mukaisen ostoslistan.
Esimerkkityyppejä – keksikää itse lisää:
Pitkäjänteinen suunnittelija
on tottunut ajattelemaan hankintojen yhteyttä raha-asioihin
on valmis säästämään ja tarvittaessa lykkäämään mielihyvää
hän osaa tarvittaessa sanoa ei
”Jälkiviisas”
saattaa sortua johonkin turhaan
välillä raha-asiat voivat tuottaa huolta, mutta saa ne kuitenkin hoidetuksi
ei välttämättä suunnittele raha-asioita
ei yleensä tee kahta kertaa samaa virhettä
”Satunnainen harkitsija”
pyrkii pitämään kirjaa raha-asioistaan, mutta ei jaksa kovin kauan
joidenkin ostosten osalta käyttää paljon aikaa kiertelyyn ja vertailuun
jättää säästämisen helposti kesken
”Antaa mennä”
tekee heräteostoksia
ei yleensä tiedä paljonko hänellä on rahaa tai maksettavia laskuja
hän ottaa herkästi velkaa
maksut tulevat usein yllätyksenä
ei huolehdi eräpäivistä
ei ole kiinnostunut omien tulojen ja menojen vertailusta
”Vastuullinen”
suosii uudelleenkäyttöä ja kierrättämistä
valitsee mahdollisuuksien mukaan ympäristöystävällisiä ja eettisiä tuotteita
pystyy elämään pienillä tuloilla ja pienillä menoilla
ilmaisee kuluttajana mielipiteensä havaitsemistaan epäkohdista
pohtii kriittisesti omia kulutustottumuksiaan
Vaihe 2
Pyydä oppilaita tekemään erilaisia väiteitä. Kerää väitteet itsellesi ja menkää luokkahuoneen keskelle. Kerro, että ne jotka ovat kunkin väitteen väitteiden kanssa samaa mieltä, menevät oikealle puolellesi, ja ne jotka ovat eri mieltä, menevät vasemmalle puolellesi. Ne oppilaat, jotka ovat osittain samaa ja osittain eri mieltä, jäävät keskelle asettautuen vähän joko vasemmalle tai oikealle.
Opettaja kysyy jokaisen esitetyn väitteen jälkeen perusteluja, miksi oppilaat ovat valinneet sijaintinsa. Oppilailla on lupa liikkua, jos he kuunneltuaan eri mielipiteitä muuttavat mieltään.
Esimerkkejä väitteistä:
Lapset ja nuoret ovat liian kiinnostuneita vaatteista, muodista ja merkkituotteista
On mahdollista olla onnellinen, vaikka olisi köyhä eikä omistaisi paljon tavaraa
Hyvää oloa on mahdollista ostaa
Ihmiset ovat luonnostaan itsekeskeisiä egoisteja
Omistaminen on tärkeämpää kuin oleminen
Muiden hyvinvointi on riippuvaista omista uhrauksistani
Kuluttajien vastuulla on antaa tavaran tuottajien tiedoksi millaisia tuotteita he haluavat ostaa