Teksti: Sanna Rekola
Kehitysyhteistyöstä tiedottaminen on paitsi taitolaji myös laji, jossa eettisiä kysymyksiä on pohdittava tarkoin. Media esittää kehitysmaat usein negatiivisessa valossa korostaen stereotypioita. Ovatko järjestöt pekkaa parempia? Kysymystä pohdittiin Kuinka tiedotan kehitysyhteistyöstä -ideapajassa maanantaina 31.1.2011.
Kehitysmaiden todellisuutta kuvattaessa kangistutaan yhä helposti stereotypioihin ja negatiivisiin kuviin maiden todellisuudesta. Jopa puolet kehitysmaista koskevasta uutisoinnista on negatiivista ja stereotypioita vahvistavaa. Kehitysmaiden ihmiset esitetään toimettomina uhreina ja ryhmänsä edustajina ilman henkilöllisyyttä.
Kirsti Palonen Psykologien Sosiaalinen vastuu ry:stä kertoi tuoreista kokemuksistaan pakolaisleiriltä Libanonista: ”Joka päivä pakolaisleirille tuli toimittajia, jotka etsivät haastateltavakseen tarkoituksellisesti niitä ihmisiä, jotka olivat kokeneet erityisen kovia. Yhtä lailla esille olisi voitu nostaa selviytymistarinoita.”
Negatiivisuus näkyy suomalaisessakin mediassa. Ideapajassa kouluttanut Kepan tiedottaja Anna-Sofia Joro nosti esiin tutkimustuloksen, jonka mukaan STT:n uutisoinnissa kehitysmaat esitettiin negatiivisessa valossa jopa 70% niitä käsittelevistä uutisista. Vaikka tulos on vuodelta 1993, suurta muutosta tuskin on tapahtunut.
Miksi uutiskynnys ylittyy vain silloin, kun jotakin kauheata tapahtuu? Miten me järjestöt voisimme tehdä asiat toisin? Miten saada kehitysyhteistyö ja sen positiiviset vaikutukset esille mediassa?
Vaikka kehitysmaakuvan muuttaminen ei ole helppoa, ideapajassa nousi esille useita hyviä käytäntöjä, joilla asiaan voi vaikuttaa.
Kehitysmaiden ihmisten omien ajatusten, kokemusten ja mielipiteiden esille nostaminen on tärkeätä. Ihmiset tulee aina esitellä nimellä ja heiltä tulee kysyä lupa. Suositeltavaa on myös esittää tilanne paitsi välittömässä myös laajemmassa asiayhteydessä, siten että lukijalle välittyy mahdollisimman hyvä ymmärrys kyseessä olevasta asiasta.
Kehitysyhteistyöstä tiedotettaessa kannattaa myös pohtia omaa kohderyhmää: millainen viestintä heitä puhuttelee? Anna-Sofia Joro muistutti Planin teettämään tutkimukseen viitaten, että esimerkiksi nuoret kokevat kehitysmaauutisoinnin helposti vaikeaselkoiseksi ja koukeroisesti kirjoitetuksi.
Keskustelussa nousi esille myös kehitysyhteistyöstä tiedottamisen onnistumistekijöitä. Esimerkiksi toiminnallisuus, kokemuksellisuus, koskettavuus, asiantuntijuus, luotettavuus, visuaalisuus, positiivisuus ja avoimuus ovat piirteitä, jotka olivat koskettaneet ideapajaan osallistuneita.
