Syksy on toiminta- ja projektisuunnitelmien teon aikaa. Kepan neuvonnassa ja koulutuksessa tulee usein vastaan järjestöjen pohdinta sopivasta korvauksesta hankkeiden työntekijöille.
Teksti: Minna Mannert
Olisi hyvä, että uutta projektia miettiessä pienenkin järjestön hallinto pysähtyisi hetkeksi miettimään omaa rooliaan työnantajana. Millainen on järjestön rekrytointikäytäntö: löytyykö sopivin työntekijä avoimella haulla vai kutsuperiaatteella? Mikä on oikeudenmukainen ja kohtuullinen korvaus niistä tehtävistä, joihin työntekijöitä palkataan? Kuinka työntekijöiden jaksamisesta ja perehdytyksestä huolehditaan? Onhan työntekijöiden ja vapaaehtoisten välinen työnjako selvä?
Jos järjestön palkat ovat pieniä, onko jotain muita tapoja edistää työntekijöiden viihtymistä työssään? Erilaiset pienet muistamiset hyvin suoritetun projektin jälkeen tai vaikkapa pienellä budjetilla järjestetty oman järjestön näköinen virkistyspäivä ovat asioita, joihin aivan pienelläkin yhdistyksellä on mahdollisuus. Kuulumisten kysyminen ja myönteisen palautteen anto eivät myöskään vie paljoa aikaa, mutta ovat työntekijöille tärkeitä.
Työntekijän näkökulmasta kansalaisjärjestö on erilainen työympäristö kuin moni muu. Rahaa ei yleensä ole käytettävissä liikaa ja resurssien käyttö täytyy harkita tarkkaan. Tehtävät ovat useimmiten itsenäisiä eikä esimiestä aina ole tavattavissa arkityön merkeissä. Useimmiten järjestösektorin työntekijä on vahvasti sitoutunut työpaikkansa edistämiin arvoihin ja työ itsessään on merkityksellistä ja motivoivaa. Palkka ei varmaankaan ole globaalikasvatusjärjestössä toimivalle työn ykkösasia. On kuitenkin työn laadun ja jatkuvuuden kannalta tärkeää, että palkkiot ovat asiallisella tasolla ja että työolosuhteet ovat kohdallaan. Myös se, että työntekijä tietää, kehen ottaa yhteyttä ongelmatilanteessa, lisää luottamusta yhdistyksen työntekijöiden ja hallinnon välillä.
Ulkoministeriön VGK-hankkeista vastaava virkamies Elina Iso-Markku kertoi syksyn VGK-vinkkipäivässä, että VGK-hankkeiden palkkoja määriteltäessä tärkeintä on, että palkka on suhteessa projektin sisältämään työmäärään sekä työn vaativuuteen. Koska hankkeet ovat keskenään niin erilaisia, ei selkeää suositusta hankkeiden ala- ja ylärajaksi voi asettaa. Tärkeintä on, että suunniteltu budjetti on perusteltu huolella. On selvää, että esimerkiksi opettajan pätevyyttä edellyttävää hanketta ei voi tehdä sihteerin palkalla, eikä roudarin hommista voida maksaa juristin palkkaa.
Suuremmilla järjestöillä on yleensä käytössä jokin työehtosopimus tai työnantajan oma paikallisesti sopima palkkausjärjestelmä. Esimerkiksi Kepassa noudatetaan järjestön omaa sovellusta sosiaalialan työehtosopimuksesta.
Me Kepan neuvojat annamme palkkatasoa pohtiville järjestöille usein osviitaksi tutustua johonkin järjestötyöhön sopivan työehtosopimuksen palkkasuosituksiin. Esimerkiksi Erton järjestötyötä koskeva työehtosopimus listaa työtehtävät vaativuutensa perusteella erilaisiin ryhmiin ja määrittää sopivan minimipalkan kullekin ryhmälle. Pienessäkin järjestössä on hyvä selvittää, mitkä ovat työsuhteiden vaativuudet ja palkkataso.
